Jerry Bruckheimerilla on suuret suunnitelmat. Suunnitelmat ovat hyvin rahanhimoisia, niinkuin aina ”Jerry-tyyliin”. Suunnitelmat koostuvat monista pienistä suunnitelmista. Suurin suunnitelma kantaa nimeä ”POTC-Rahastus Vaihe 3”. Hyvin ironista, eikö totta? Fiksuimmat jo varmaankin tajusivat, että kyseisellä suunnitelmalla tarkoitetaan POTC-saagan kolmatta osaa. Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla on ylvästäkin ylväämpi nimi. Luonnollisesti pelkällä tyylikkäällä nimellä ei pitkälle pötkitä. Tai no Jerry pötkii ja vielä suuren rahasalkun kanssa. Mies ei näytä potevan olekkaan huonoa omatuntoa, sillä kaksi viimeistä POTC-saagan osaa ovat olleet bruttotuloiltaan suuria, mutta juonellisesti läpimätiä ja täynnä reikiä, kuin uppoava laiva. Kolmas osa jatkaa tätä kaavaa.
Juonta ei paljon ole viitsitty mietiskellä. Bruckheimerin raha-aivopesu on toiminut sen verran hyvin, että juonen järjellisyys ja sopivuus ollaan jätetty pois. Tilalle heitettiin hutera ja epälooginen käsikirjoitus (jos semmoista olikaan…) Jack Sparrow (Depp) on joutunut pahimpaan kohtaloon mihin kukaan ihminen maailmassa voi joutua. Davy Jonesin loukkuun. Paikkaan mikä tekee kaikki hulluiksi. Ulospääsyä ei tietenkään ole. Will Turner (Bloom), Elizabeth Swann (Knightley) ja Barbossa (Rush) miehistöineen ovat lähdössä pelastusoperaatiolle. Pelastettava on kappas kummaa, tättärää… Jack Sparrow! Pelastamisen syy onkin tarina erikseen. Jack on yksi yhdeksästä jäljellä olevasta merirosvopääliköistä, jotka hallitsevat meriä. Heitä nimitetään Brethrenin oikeudeksi. Kun kiero kauppakomppanian mies Lordi Beckett (Hollander) hallitsee meriä ja aikoo pistää pisteen merirosvoille, kokoontuu Brethrenin oikeus. Mutta tietenkin yksi jäsen puuttuu, Jack Sparrow…
Näin jälkeenpäin mietityttää noin järjettömän juonen käyttö. Kolmannen osanhan piti olla tavallaan jatko-osa kakkoselle. Tarina kuitenkin eroaa täydellisesti kakkososasta. Myös tarinaa ollaan venytetty liikaa. Kahden ja puolen tunnin pituus on aivan liian pitkä. Elokuvaa katsoessa onkin täysi työ pysytellä hereillä. Tämä korostuukin parhaiten ylipitkääkin ylipitemmässä loppukähinässä. Efekteiltään tämä kyseinen loppuratkaisu on kaunis, mutta muilla osa-alueilla ylimalkainen ja pitkästyttävä, ja vielä ennalta-arvattava kaiken lisäksi.
Näyttelijäsuoritukset eivät paljon eroa kakkososasta. Bloom on edelleen hakoteillä, niin kuin kahdessa edellisessäkin osassa. Keira Knightley sentään yrittää jotain. Johnny Depp on tuttuun tyyliin oma loistokas itsensä. Muut näyttelijät ylittävät riman perussuorituksillaan.
Jotain hyvää sanottavaa kuitenkin ihme ja kumma löytyy. Huumorin taso on parantunut selvästi kakkososasta. Ykkösosan tasoa se ei vielä ole, mutta nauraa saa ihan mukavasti. Efektit ja visuaalisuus ovat edelleenkin täyden pisteen luokkaa. Ja vielä sanottakoon, Bruckheimer käytti erikoistehostevarastonsa viimeistä tehostetta myöten POTC kolmoseen: Kyllä paukuu ja rytisee oikein kunnolla…
Kokonaisuutena kakkososaa heikompi, huteran ja epätarkan käsikirjoituksen, sekä epäpätevän tarinankulun ja tylsän loppuratkaisun omaava teos. Lyheysti sanottuna: suoraan karikkoon…
