Kauan piti itseäni suostutella, että sain itseni vihdoin kirjoittamaan arvostelun tästä elokuvasta. Olihan tuo tullut katsottua jo ilmestymisvuonna, mutta kunnon ainesta arviolle ei päässäni ollut vielä kypsynyt. No, tässä se tulee, hyvät naiset ja herrat:
Star Wars sarjan ”toinen” osa, Episodi II, jatkaa tarun punontaa Episodi I:sta Episodi IV:hen. Voisi kuvitella, että Episodi I olisi näistä vähiten merkittävä, mutta sen katsottua tajuaa, että paljon säästetään kolmanteen, eli kakkosen on oltava se vähiten merkittävä. Ja sitä se myös on.
Episodi I:n tapahtumista on kulunut kymmenen vuotta. Nyt senaattoriksi nimetty Padmé Amidala (Natalie Portman) joutuu murhayrityksen kohteeksi ja saa suojelioikseen vanhat tuttunsa, Jedimestari Obi-Wan Kenobin (Ewan McGregor) ja hänen oppipoikansa, jo mieheksi varttuneen Anakin Skywalkerin. (Hayden Christensen) Samaan aikaan galaktisessa senaatissa kuohuu, sillä mystisen kreivi Dookun (Christopher Lee) johtama separistiliike, joka on liittoutunut kauppaliiton kanssa uhkaa galaktista tasavaltaa sodalla.
Juoni on sinäänsä ihan toimiva ja hyvin kirjoitettu, mutta sen toteutuksessa on paljon vikoja. George Lucas ei ole tällä kertaa onnistunut luomaan ihan yhtä koukuttavaa kerrontaa kuin muissa ohjaamissaan Star Warseissa. Lisäksi elokuva etenee turhan hitaasti ja monista elokuvan teemoista olisi voinut repiä enemmän irti. Aineksia kyllä olisi ollut.
Roolisuoritusten taso vaihtelee. Hayden Christensen on kyllä omiaan sokeasti rakastuneena poikana, mutta ei läheskään niin sopiva aikalailla vahvaan ja synkähköön rooliin jedinä, joka saa kokea tuskan, joka johtaa häntä kohti pimeää puolta. Natalie Portman jää kuivaksi, muttei silti ole täysin pökkelö. Ewan McGregor on taas omaan tapaansa varma ja hyvä Obi-Wan. Myös mainitsemisen arvoinen on vanhan kauhunmestarin, Christopher Leen pieni, mutta hyvä roolisuoritus Dookuna. Hänen arvokas ja järkähtämätön olemuksensa sopii roolihahmoon kuin nakutettu.
Elokuvassa pelataan myös paljon erikoistehosteilla, jotka ovat varsin laadukkaita. Tälläkään kertaa ne eivät ota ylivaltaa itse tarinalta, vaan pysyvät vain kerronnan keinona.
Elokuva ei varsinaisesti ole tylsä, vaan sen jaksaa katsoa läpi muutaman kerran täysin vaivatta. Siinä on vain se, ettei elokuva onnistu olemaan niin kiinnostava kuin sen olisi tarpeen.
Episodi II:ssa on paljon seikkailua, sekä jonkin verran draamaa ja politikointia. Politikointi ei välttämättä jaksa kiinnostaa joitain, ja poliitiikasta oikeasti kiinnostuneille se onkin sitten liian naivia. Rakkaustarinakin tökkii, mutta seikkailu sentään toimii ihan hyvin.
Loppujen lopuksi Episodi II on kohtuullinen, vaan ei missään nimessä onnistunut Star Wars. Tässä olisi ollut aineksia parempaankin, mutta jokin tässä nyt meni pieleen. Huonoin Star Wars se on, sitä ei voi kieltää. Onneksi Episodi III:een tapahtui suuri asenne muutos ja laadun parannus. Star Wars-fanille pakko-ostos ja varmasti kohtuullinen sci-fi ihan kenelle tahansa siitä kiinnostuneelle, mutta parempiakin on nähty. Ei sitä voi aina onnistua.
nimimerkki: Sano mitä sanot
