Hopeahiuksinen Steve Martin on tällä kertaa eronnut juristi Peter Sanderson. Mies tutustuu Internetin välityksellä upeaan naisjuristiin, Charleneen. Siitä sitten ajaudutaan treffeille tosielämässä. Käy juuri niin kuin pahimmassa tapauksessa voi nettideiteissä käydä. Vastapuoli ei olekaan ihan sitä mitä kuvittelee. Upea naisjuristi osoittautuu tukevaksi tummaihoiseksi vankilakarkurinaiseksi, joka yrittää saada väkisin Peterin asianajakseen todistamaan syyttömyyttään. Peter haluaisi päästä eukosta eroon hinnalla millä hyvänsä, mutta ei kulmilla kasvanutta naista niin vain pois hätistellä.
Kyseessähän on tarina, jossa kaksi eri väristä ja eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevaa henkilöä joutuvat napit vastakkain. Alkukahnausten jälkeen Peter ja Charlene alkavat ymmärtää kuitenkin toisiaan. Varsinkin Peterilla on paljon opittavaa elämästä, lastenkasvatuksesta ja naisten ajatusmaailmasta. Parempaa opettajaa saa hakea kuin suorapuheinen ja räväkkä ”kulmilla” kasvanut Charlene.
Martinin esittämää hahmoa ei saa valkoisemmaksi enää valkaisuaineellakaan ja vastapuolikaan ei voisi enää enempää tumma olla. Luvassa on osittain kohtuuherkullista katsottavaa ja hauskaa huumoriakin syntyy. Steve Martinin komedioita on tullut katsottua monia ja tämä sijoittuu ehkä piirun verran keskitason yläpuolelle. Kyllä hepun maneerit toistuvat leffasta toiseen, mutta kumma kyllä että aina nämä jaksavat huvittaakin. Leffan suomikäännöstä en alennu kommentoimaan pätkääkään.
