Charlie Babbitt (Tom Cruise) on juppi, joka ei oikeastaan ajattele muuta kuin rahaa. Rahaa puuttuu ja sitten kun isäukko nakkaa lusikan nurkkaan, niin heti ollaan perintöä kärkkymässä. Charlie ei ollut mikään suosikkipoika ja sitten paljastuu, että on olemassa veli. Raymond Babbitt (Dustin Hoffman) autistinen mies, jolle kaikki omaisuus on testamentattu.
Charlie ja tämän tyttö ystävä Susanna (Valeria Golino) vievät Raymondin pois sairaalasta ja sitten alkaa matka kohti enkelten kaupunkia. Matkalla sattuu ties mitä kommelluksia Raymondin ansiosta ja ne jaksavat naurattaa. Raymondin mieli ja tieto on ihmeellinen. Dustin Hoffman tekee hahmosta hellyyttävän ja rakastettavan. Raymond muistaa kaikenlasia asioita ihmeellisen tarkasti, mutta on henkisesti lapsen tasolla. Hoffman varastaa koko shown ja voitti vielä oscarinkin, vaikka tekikin edellisenä vuonna yhden elokuvahistorian suurimmista flopeista. Istharin.
Tom Cruisen hahmo polttaa välillä päreensä, mutta ajan myötä oppii tottumaan veljeensä ja rakastamaan. Valeria Golino vatäisee roolinsa ihan OK. Ohjaus ei hätkäytä mitenkään paljon, mutta muutamien kohtauksien suunnitelu ja toteutus hipovat täydellisyyttä. Kaikenkaikkiaan tämä on yksi vuoden 1988 hienoimpia elokuvia.
