Elokuvan alku luonnollisesti esittelee Robert Malonen (Fred Williamson) työtavan: ihmisroskan ampumisen. Hän on siis tyypillisen liipasinherkkä jepari ja siis täydellinen sankariksi puolentoista tunnin action-pläjäykseen. Sen jälkeen esitellään elokuvan antagonisteina toimiva prätkäjengi johtajineen (Bruno Bilotta) ja nämä ovat luonnollisesti väkivaltaisia psykopaatteja. Malone saa siis tehtäväkseen suojella todistajaa (Eva Grimaldi) ja luonnollisesti hoitelee pahikset.
Fred Williamsonilla on huimaava määrä coolia ja se antaakin tälle elokuvalle katsomisarvoa. Se on se hyvä juttu. Huonona juttuna on se että elokuvan tyylillinen ja aika pitkälti sisällöllinen esikuva ei myöskään ollut mikään laadun triumfi. Stelvio Massi ohjaa ja Danilo Massi on käsikirjoittaja ja heidän työnsä on teknisesti siedettävää, mutta mitään maata mullistavaa neronleimausta ei ole luvassa. Kliseejuomapeliä ei pidä pelata tätä elokuvaa katsoessa, sillä niitä tulee niin kovaa vauhtia.
Fred Williamsonilla on vakuuttava määrä coolia ja hänen karsismansa onkin ainoa huomattava piirre näyttelijäkaartissa. Bruno Bilotta on tyypillisen epämääräinen konna tällaiseen elokuvaan ja pääasiassa patsastelee vaikuttaen kovalta. Eva Grimaldia en mainitse enää.
Kun lähtökohta on itsessään kalkkuna ei sen pienemmällä budjetilla toteutettu italoversio voi olla muuta kuin kloonikalkkuna. Onneksi kyseessä on pelkkä kloonikalkkuna.
