Hyvin pitkä aika sitten (1938) John W. Campbell julkaisi kertomuksen jonka alkuperäisnimi on [I]Who Goes There[/I], vapaasti suomentaen [I]Olento[/I]. Nyt tarkastelussa oleva elokuva on ensimmäinen kolmesta elokuvasovituksesta ja tehty 50-luvun kultaisina vuosina. Joka tapauksessa Arktikselta löytyy tuntematon lentoalus ja myös sen umpijäinen matkustaja. Genre vaatien matkustaja (James Arness) virkoaa, pistää hulinaksi ja hyytävä miljöö eristää kapteeni Hendryn (Kenneth Tobey) johtaman sekalaisen seurakunnan ulkopuolisesta avusta. Klassinen lähtökohta.
Christian Nyby ja Howard Hawks ohjastelevat Charles Ledererin sovitusta Campbellin tekstiin ja hyvin hoitavat työnsä. Käsikirjoitus ottaa Campbellin tekstistä lähtökohdan, miljöön ja muutamia kohtauksia, mutta kaikki sitä seuraava luvassa on nopearytmistä, viihdyttävää hirviöjahtia vailla taka-ajatuksia. Hawks ja Nyby osaavat työnsä ja jännitys pysyy mainiosti yllä valitettavan antiklimaattiseen hirviön paljastumiseen. Luonnollisesti köntystävästä kaalinpäästä tehdään selvää.
Näyttelijäntyö ei ole ollenkaan huonoa, mutta sitä pitää katsella aikakautensa piiristä. Auktoriteettihahmo on suoraluonteinen toiminnan mies ja pakollinen tiedemies, tohtori Arthur Carrington (Robert Cornthwaite) on äärimmäisen tietoinen löydön tieteellisestä arvosta. Roolit ovat toimivia, mutta mitään todella silmiinpistävää suoritusta ei pysty huomaamaan. Paitsi James Arness, jonka rooli mielikuvituksekkaan taustan omaavana Suomen venepakolaisena on harmillisen mielikuvituksetonta remuamista.
Jännitystä piisaa, mutta teknisen toteutuksen/asenteen puute estää klassikkostatuksen saavuttamista. Kiinnostava genren faneille, mutta Carpenterin näkemys on ansiokkaampi teknisesti ja tunnelmaltaan.
