Kun F.F. Coppola, monesti maailman parhaaksi ohjaajaksi tituleerattu mies, päätti jatkaa Kummisetä-elokuvasarjaansa, kansa (vaiko kriitikkoväki?) ei yllättäen kiljunut riemusta. Kaksi aiempaa tulkintaa Mario Puzon kirjoista olivat nousseet jo niin pyhään asemaan, että 90-lukulaisen lähisukulaisen pelättiin vain tahraavan mainetta.
Hyvällä omatunnolla voin sanoa, että Kummisetä III ei ole pyhäinhäväistys. Päinvastoin, mafiatarina vakuuttaa edelleen, ja kulissien takana kuohuu. Coppolan kuvausosasto suoriutuu parhaiten jatkaen jo tutuksi tullutta taidokasta työtään päätösjakson verran.
Kerronta yhdistelee aiempaa enemmän massaelokuvista tuttuja elementtejä. Ja tekee sen hyvin. Saman vanhan italokaavan läpivetäminenhän se vasta olisi tylsää ollutkin, joten unohdetaan ne pilkkasanat tämän rainan kohdalla.
Kerrontaa suurempi hyppäys tehdään itse Kummisedän ja Al Pacinon kohdalla. Al Pacinon esittämä Michael Corleone alkaa olla jo vanha mies, ja hän katuu muutamia menneisyyden ratkaisujaan. Kummisedän roolista ja alamaailman syövereistä ei irrota helposti – sen Michael saa kokea karvaasti.
Näyttelijäpuolella herra Pacino on vakuuttavampi kuin parhaimman vakuutusyhtiön kallein vakuutus. Coppolan tytär Sofia puolestaan näyttelee uransa suurimman (ja käytännössä viimeisen) roolin mafiaperheen tyttärenä. Sofia sai aikoinaan niskansa suuren annoksen kuraa, mutta ei hän onnistu ärsyttämään missään vaiheessa leffaa. Pikemminkin epävarmuuden ja koppavuuden välimaastossa oleilu sopii mafiakuninkaan tyttärelle. Silti on todettava, että Sofia teki oikean valinnan vaihtaessaan lajia: hän on jo 33-vuotiaana isänsä veroinen mestariohjaaja (Lost in translation, Virgin suicides).
Kaiken hehkutuksen jälkeen on todettava, että Kummisetä III:n ongelma on motiivittomuus. Loppuratkaisu on ilmoilla kokoajan, ja kolmen tunnin kikkailu samoilla perusaineksilla tuntuu vetkuttelulta. Ei silti, allekirjoittanut ei täysin hyväksy kahden aikaisemman osankaan pyhää asemaa, vaan löytää niistäkin haukottelun arvoista matelua.
Kummisetä III on kiehtova matka Vatikaanin mahdin takana piilevään alamaailmaan. Samalla se on kertomus Michael Corleonen tuskasta ja valinnoista. Kiva leffa, muttei sovellu hitautensa vuoksi yhteisiin viihdeiltoihin. Päihittää kuitenkin kakkososan, joka vertyy vauhtiin verkkaasti.
