Toho -studion lippulaivamonsteri Godzilla kohtasi arkkivihollisensa ja monen fanin suosikin, King Ghidorahin, ensimmäistä kertaa jo vuonna 1964 sarjan pääarkkitehti Ishiro Hondan ohjaamassa filmissä Ghidorah, The Three Headed Monster. Kyseisessä pätkässä Godzilla esiteltiin ensimmäistä kertaa hyviksen roolissaan kolmipäisen Ghidorahin luutiessa pahiksen tontilla. Kaksikko kohtasi vuosien saatossa vielä muutamaan otteeseen, ja lopulta Ghidorah kaivettiin naftaliinista Heisei-sarjan neljänteen osaan, joka siis nyt on meitsin suurennuslasin alla.
Godzilla vs. Biollantea seurannut teos suunniteltiin alunperin King Kong vs. Godzillan re-makeksi, mutta Kongin oikeudet olivat lopulta liian kalliit Toholle, ja studio päätti turvautua omaan klassiseen hirviöluomukseensa. Siinä missä Biollante oli epätasainen sekamelska, joka toisaalta nauratti puolivillaisella geenimanipulaatio-jeesustelullaan ja Man Vs. God -teeman kaksinaismoralistisen oloisella mukapohdiskelulla, mutta toisaalta tarjoili paikoittain ja varsinkin finaalissaan erittäin onnistunutta monsterinmuussausta, on King Ghidorah ainakin temaattisesti suoraviivaisempi tapaus. Muuten filmi osoittautuu kyllä hämmentäväksi ja tarinaltaan aivan uskomattoman sekavaksi, eli siinä mielessä suoraviivainen on väärä sana, mutta ”pinnan alta” en ainakaan ensimmäisellä kerralla löytänyt kuin pari ruotimisen arvoista seikkaa: jo rutiiniksi muuttunutta ydinasediibadaabaa joka ei tällä kertaa pureudu lainkaan pintaa syvemmälle, sekä hauskan poliittisen ajatusleikin siitä, että Japani on vuoteen 2200 mennessä kasvanut maailman johtavaksi talous -ja sotilasmahdiksi. Oikeastaan koko filmi rakentuu tuon kuvitelman ympärille, mutta sen suurempaa maailmanpoliittista tutkimusta siitä ei lähdetä luomaan.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Kazuki Omori heittää katsojan keskelle varsin vaikeaselkoista tarinaansa, joka koostuu aikamatkustuksesta (usealla eri aikakaudella), Minizillan kokoisista juoniaukoista, pöhköstä dialogista ja reippaasta kumipukumonsterimöyhennyksestä. Tulevaisuudesta saapuvien janareiden monitasoinen ja korkealentoinen juoni vaikuttaa historian kulkuun Godzillan avulla on sarjan peruskaavasta mukavasti poikkeava yritys kohti astetta kiinnostavampaa kässäriä, mutta genrelle niin ominaisen höttöisesti ihmiskohtaukset kuitenkin soljuvat, ettei katsojalle lopulta jää käteen muuta kuin parit naurut ja jättihirviöiden taistelukohtaukset. Toki muuta en varsinaisesti kaivannutkaan.
Ja taisteluissa riittää onneksi kunnon pohjalaisasennetta. Godzillan yrmeys on, kuten kuuluukin, korkealla ja King Ghidorah on tyylikäs ilmestys vastustajana. Varsinkin kaupungissa käytävä loppumättö, [SPOILERI]jossa jo kertaalleen leffassa listitty Ghidorah ilmestyy tulevaisuudesta puoliksi robotiksi tuunattuna Mecha-Ghidorahina [/SPOILERI] on genren ystäville varmasti mieluista katseltavaa. Keskitasoa parempi, roskaisuudessaan hauska ja äärimmäisen viihdyttävä Godzilla -entry, mutta ennakko-odotuksiin nähden snadi pettymys – en mitenkään pysty nostamaan tätä pläjäystä samalle viivalle vuoden 54 klassikon, The Return Of Godzillan tai vaikka alkuperäisen vs Mothran kanssa.
