Leo Kessler (Charles Bronson) on kivikova veteraanijepari. Hänen työparinsa on aloitteleva Paul McAnn (Andrew Stevens). Warren Stacy (Gene Davis) on brutaali sarjamurhaaja. Luonnollisesti kivikova jepari jahtaa murhaajaa ja hieman taittaa sääntöjä. Valitettavasti taitos paljastuu ja murhaaja pääsee vapaalle jalalle. Kostonhimoisena murhaaja ottaa Kesslerin tyttären (Lisa Eilbacher) kohteekseen.
J. lee Thompson ohjasi Buchinskyn akan poika Charlesia useita kertoja ja muutenkin erikoistui kovaotteiseen meininkiin. [I]Ennen keskiyötä[/I] on kovaotteinen ja siinä on meininkiä aika julmettu määrä, joskin omalaatuisuutta ei paljoakaan ole. Itse asiassa ei yhtään. William Robertsin käsikirjoitus lainaa useita oikeita sarjamurhaajia, joskin tämän metodi tuo mieleen Harry Callahanin letkautuksen käytännöstään. Omalaatuisuuden puutteen kuitenkin sietää, sillä kerronta toimii, veri valuu ja vielä paljaasta pinnasta. Loppuratkaisu on myös aika mielettömän tyly.
Charles Bronsonin naama on nitroglyseriinipohjaisella räjähdysaineella runneltu graniittikasa, mutta kovien, mutta pohjimmiltaan/ehkä hyvää tarkoittavien ukkojen roolin vetämiseen hän hyvä valinta. Ei tietenkään ainoa vaihtoehto, mutta erittäin hyvä. Gene Davis tämän vastapuolena on kaikkea muuta: komea, nuori ja psykopaatti murhaaja ja nautittavan hyvin esitetty. Andrew Stevens ja Lisa Eilbacher ovat tukemassa pääosien suorituksia ja hyvin hoitavat tehtävänsä.
Käsikirjoitus on tuttua tekstiä ja Bronsonator tekee vanhan roolin, mutta ohjaus ja toteutus toimii ja leffan pahis on erityisen kolkko. Siitä plussaa ja kaikki hyvät ja huonot puolet punniten tämä leffa osoittautuu keskitasoa paremmaksi, mutta vain hieman.
