Chris Kattan ja Will Ferrell esittävät Doug ja Steve Butabia, kahta vielä kotona asuvaa ääliöveljestä, joille tärkeintä maailmassa ovat klubit ja diskopallojen kimallus. Poikien haaveena, oman klubin ohella, on päästä sisälle pintaliitäjien ykköspaikkaan, Roxbury Clubille. Helpommin sanottu kuin tehty, kun veljeksiä ei ole liialla älyllä pilattu.
Tiukkapipo isä ei tätä luonnollisesti voi ymmärtää, vaan pitää tärkeämpänä, että veljekset pistävät omat kortensa kekoon perheen kukkakaupan pidossa. Mutta kuinka ollakkaan, onnetar puuttuu peliin ja pian pojat löytävät itsensä Roxburyn VIP-pöydästä.
Täysin ennalta-arvattavasti etenevä juoni ei tarjoa mitään yllättävää ja vitsitkin alkavat ikävästi toistamaan itseään, vaikka muutamat hyvät naurut saakin. Näyttelijöistä kukaan ei häikäise, mutta Emily (Molly Shannon), naapurin lamppukaupan omistajan tytär, erottuu hauskan puhetyylinsä ansiosta joukosta.
Elokuvan pelastukseksi osoittautuikin taajaan taustalla soinut 90-luvun diskomusiikki, joka aiheutti kylmiä väreitä allekirjoittaneessakin, kun muisteli niitä lukemattomia kertoja tanssilattioilla viime vuosituhannen puolella. Erityisesti vieläkin baareissa soiva Haddawayn ”What Is Love” sai pään notkumaan Saturday Night -tyyliin ruudun toisellakin puolella. Elokuvan soundtrack onkin seuraavana ostolistalla.
Kyseessä on siis keskinkertainen crazy-komedia, jonka vauhdikas tanssimusiikki saa hyvälle tuulelle (edellyttäen tietenkin, että katsojalle uppoaa vanhat diskohitit).
nimimerkki: El Toro
