Bruce Willisin esittämä Luutnantti A.K. Waters on sääntöjä totteleva sotilas, joka saa tehtäväkseen lähteä Nigeriaan joukkonsa kanssa ja noutaa tohtori Lena Kendricks, kaksi nunnaa ja pappi, ennen kuin kapinalliset tulevat ja tappavat heidät. Löydettyään heidät, Kendriks päättääkin ettei lähde mukaan ellei pakolaisia (nigerialaisia) pelasteta. Joten Waterssin on pakko ottaa heidät mukaan mutta helikopterille päästyä he hylkäävät pakolaiset ja lähtevät. Matkalla Waters näkee tuhoutuneen kylän ja päättää lähteä takaisin hakemaan pakolaisia. Waters joukkueineen jää pois ja heidän tilalle laitetaan lapset ja huonokuntoiset ihmiset. Loput Walterssin johdolla lähtevät viidakon kautta tapaamiskohteeseen. Mutta iso joukko kapinallisia seuraavat heitä nopealla vauhdilla, jopa yötä päivää. Mutta mikä heitä kiinnostaa?
Bruce Willisin ensimmäinen sotaan liittyvä elokuva, Hart´s War, oli pettymys. Kuitenkin voin sanoa Tears of the Sunin olevan paljon parempi. Willisin esitys ei päätä huimaa, mutta kuitenkin hän tekee sen ihan hyvin, sama koskee muitakin näyttelijöitä. Antoine Fuquan (Training Day) ohjaus on toimivaa ja hyvää katseltavaa. Samoin kuin sotakohtaukset toimivat hyvin.
Tears of the Sun sotaelokuvana on kohtalaista, parempia ja huonompia on nähty. Afrikan tilanne sotaelokuvissa on vähän kuvattu, kun verrataan ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan samoin kuin Vietnamin. Joten tällä kertaa isänmaallisuutta ei korosteta liikaa ja hyvä näin, vaikka sotilaiden urheutta kuvataankin vähän liikaa.
Elokuva ei ole mikään erikoinen mutta kuitenkin on viihdyttävä, jota jaksaa katsoa kaksi tuntia. Kelpaa paremman puutteessa.
