Kaikkihan me tunnemme joulupukin. Tuo vanha, hauska, kiltti setä, joka aina jouluaattona jakaa lahjat kilteille lapsille. Moni pikkulapsi on varmaan miettinyt, että onkohan joulupukki koskaan ollut pieni? Tämän leffan mukaan on. Ai ette usko vai?
Satoja vuosia sitten, pienessä Lapin kylässä pieni Nikolas menettää vanhempansa ja pikkusiskonsa Aadan. Hän jää kylään, missä kaikki asukkaat pitävät yksissä tuumin huolta hänestä. Päätetään, että Nikolas saa viipyä jokaisen asukkaan luona yhden vuoden, jouluaattona hän vaihtaa toiseen kotiin. Nikolas alkaa veistää puisia leluja lahjoiksi kyläläisille, ja joka jouluyö hän käy asettamassa lahjat ihmisten ulko-ovien eteen. Kun Nikolaksen on aika muuttaa hieman hullun puuseppä Iisakin (Kari Väänänen) luokse, oppii hän lisää puusepän taitoja, ja saa ensimmäisen rekensä. Samalla hän myös ystävystyy tytön, nimeltä Aada (Laura Birn) ja hänen miehensä Mikon (Antti Tuisku) kanssa.
Odotin Joulutarinan olevan kuvottavaa siirappista blässyä, mutta sitä se ei todellakaan ole. Elokuvan Joulupukki (Hannu-Pekka Björkman) on todella vakuuttava, hän tekee välillä asioita pieleen, ja on välillä melko humoristinenkin. Björkman tekee Joulupukista ystävällisen, muttei siirappista. Myöskin Kari Väänänen on loistava sekopäisen, mutta tavallaan sympaattisen Iisakin roolissa. Antti Tuisku sen sijaan on surkea, lähinnä hän näyttää keskittyvän näyttämään komealta, ei muuta.
Musiikki on erinomaista, välillä haikeaa, välillä iloista. Juho Wuolijoki ohjaa todella hyvin, eikä elokuvasta tule liian surullista, pikemminkin koskettava ja kaunis. Onpa menossa mukana myös humoristinen sävy. Hieman tylsää alkua lukuun ottamatta elokuva onkin erinomainen kokemus.
