Kaunis ja tunteikas elokuva sisältää niin erikoisia ratkaisuja, että erikoinen lopetus olisi ollut tarpeellinen.

4.9.2006 21:28

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Volver
Valmistusvuosi:2006
Pituus:120 min

Vavisuttavan Huonon kasvatuksen (2004) jälkeen espanjalaissuuruus Pedro Almodovar kirjoitti ja ohjasi rauhallisemman ja herkemmän tuotannon, Volver – Paluun (2006). Eettisen pallottelun ja pohdinnan sijaan jokainen kuva ja sävel tuottavat tunteen tulkintaa tarinasta, jonka epätodellinen alkuasetelma kasvaa tyyliltään kiehtovaksi, mutta sisällöltään vajavaiseksi draamaksi.

Penelope Cruz on malliesimerkki näyttelijästä, jonka ilmaisussa kieli vaikuttaa kasvonilmeitäkin enemmän. Amerikkalaiselokuvissa Cruz on tienannut seinäkoristeen maineen, mutta espanjaa intohimoisesti puhuessaan kaunotar osoittaa olevansa luutakin pelkän nahan sijasta.

Kuolemantapaus ohimennen

Itätuulen pehmentäessä kylän asukkaiden päitä Raimunda (Cruz) astelee keskelle järkytystä, kun tytär Paula (Yohanna Cobo) on tappanut oman isänsä (Antonio De La Torre), jonka himo omaa lastaan kohtaa menee liian pitkälli. Raimunda hankkiutuu ruumista eroon ja lupaa ottaa syyt niskoilleen, jos tieto yöllisestä murhasta leviää naapurustoon.

Samaan aikaan Raimunda kokee järkyttäviä ilmestyksiä, kuolleista palannut äiti (Carmen Maura) aikoo seurata tyttäriensä elämää hieman maanläheisemmin. Ei sovi olettaa, että äidin kuolema on niin yksiselitteinen kuin voisi olettaa, eikä hänen roolinsa ole moralisoida tyttäriensä toimintaa. Almodovar liikkuu kohtauksesta toiseen erilaisten tunnepurkausten ja arkisten ajatusten voimalla.

Avukseen Almodovar on kerronalleen saanut säveltäjä Alberto Iglesiaksen, joka ei ole tuntematon nimi ohjaajan palkkalistoilla. Musiikillaan Iglesias antaa kohtauksille sellaisia merkityksiä, joita pelkällä kuvauksella ei voisi saavuttaa. Vaikka tämä onkin itsestäänselvää, on draamaelokuvien musiikkiraidoilla taipumus vain myötäillä kuvausta ja näyttelijäntyötä, minkä Volver välttää loistavasti.

Kaunis ja tunteikas elokuva sisältää niin erikoisia ratkaisuja, että erikoinen lopetus olisi ollut tarpeellinen. Elokuva loppuu ajallaan, mutta muutaman hetken mietittyä herää kysymys: ”Entä sitten?” Erikoiseksi elokuvaksi Volver päättyy hyvin tavanomaisella tavalla, jopa latteasti.

nimimerkki: Martin van Wetten

Arvosteltu: 04.09.2006

Lisää luettavaa