Tätä elokuvaa voisi verrata 2001: avaruusseikkailuun. Minkätakia? Koska molemmissa elokuvissa, ensimmäisen kahden tunnin aikana katsojaa pidetään loistavalla tavalla hyppysissänsä oudon tarinankerronnan että kysymyksiä herättävän tarinan avulla. Mitä on meneillään? Mikä oli tuo? Mitä tämä mahtoi tarkoittaa. Molemmat elokuvat herättävät samoja kysymyksiä. Samalla katsoja hieman tylsistyy mutta ei voi antaa periksi koska elokuva on uponnut liian syvälle mieleesi, ja elokuvan kokija haluaa saada selityksen kaikkeen. Kunnes viimeinen 30 minuuttia tulee. Tarinaa ja juonta aletaan selittää. Elokuva menee vieläkin oudommaksi. Katsoja ollaan liimattu penkkiin hämmästyneenä näkemästään, ja hän yrittää koota palapeliä kohdallensa. Ja sitten lopputekstit hypähtää ruutuun. Elokuvista lähtee kahdenlaisia ihmisiä. 1. olipas harvinaisen älytön ja aikaa haaskaava kokonaisuus. 2. Olipas loistava elokuva! En voi odottaa näkeväni elokuvan uudelleen. Mutta kumpikaan ei voi olla ajattelematta elokuvaa. Se pysyy mielessä. Se haastaa aivot.
Mulholland Drive kertoo Naomi Wattsin näyttelemästä Bettystä joka muuttaa lainalle hänen tätinsä asuntoon Los Angelesiin. Hänen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu supertähteys näyttelijänä. Asunnosta hän kummiskin löytää naisen nimeltä Rita, joka on ollut autokolarissa. Hänen vaivakseen hän ei muista itseään, kuka hän on ja mitä hän tekee. Yhdessä he lähtevät etsimään Ritan menneisyyttä kunnes Betty tajuaa karmean totuuden.
Elokuva kertoo todellisuudessa näyttelemisestä. Sen kurjasta tai loisteliaasta ammatista. Mitä näytteleminen voi tehdä ihmiselle. Mihin ihminen voikaan ryhtyä jottei hän epäonnistuisi. Tästä elokuva todellisuudessa kertoo. Mutta mikä katsojan todella imaisee sisäänsä on sen upea tarinankerronta, että uskomaton unenomainen tunnelma kauhun ja jännityksen muodossa.
Tarinankerronta on monipuolista ja virkistävää joka ei todellakaan kulje kronologisessa järjestyksessä. Katsoja joutuu itse yhdistelemään palaset kohdalleen. Katsoja haastetaan käsittelemään tätä elokuvaa. Mikä ei ole totta mikä ei. Mikä kohtaus on pelkkää symboliikkaa, vai totisinta totta sen oudoimmassa muodossa.
Ja elokuvan tunnelma mai gaad!! Se on uskomaton. Se on unenomainen, jännittävä, monieleinen ja sitä on juuri sopivasti höystetty kauhulla. Musiikki on elokuvassa upeaa. Se muistuttaa lievempää Hohdon musiikkia. Siinä on pitkiä ja jännittäviä saundeja. Välillä se pauhaa kovaa, välillä se korostaa tunnelmaa hiljaa. 10 pistettä ja papukaijamerkki Angelo Badalamentille.
Naomi Watts näyttelee rooliansa alussa imelästi ja aika epäuskottavasti. Mutta loppua kohden kaikki selviää ja hänestä huomaa todellakin että on ollut samalla aaltopituudella David Lynchin kanssa, mukaanlukien Justin Theroux, Laura Harring ja muut näyttelijät. Mutta mikä elokuvassa eniten hämmästyttää on sen ohjaus. David Lynch onnistuu pitämään näin moniulotteisen elokuvan, haastavan juonen, erikoisen tarinankerronnan ja kaikki näyttelijänsä loistavasti remmissä näinkin haastavan elokuvan parissa. Näyttelijälle tämä ei varmasti ole helpoin rooli, näin erikoisen idean ja juonen parissa. Lynch on loistavasti laittanut näyttelijät kondikseen ja selittänyt ymmärrettävästi asiat, jotta näyttelijät saavat parhaansa esille tässä mestariteoksessa. Lynch onnistuu hienosti tuomaan tavaramerkkinsä esille, symboliikan ja psykologisen trillerin tavoin.
Ainoa vika minkä elokuvasta löydän on sen keskivaihe. Siinä kohdin leffa vähän pysähtyy ja väsyttää koska elokuvan eri osiot kaipaavat vastauksia. Katsoja yksinkertaisesti kyllästyy paikalla seisomiseen. Nämä kohdat keskivaiheilla ovat siinä kohtaa tylsiä ja mitäänsanomattomia, mutta ovat tärkeitä osia loppuratkaisuun lähdettäessä ja muuttuvat tarinan keskeisiksi osiksi.
Mulholland Drive hyvät naiset ja herrat on kiistämätön, mestariteos David Lynchin symboliikan ja outouksien loistaessa kankaalla. Elokuvan tarina on mukaansatempaava ja tunnelma erinomainen. Varmasti tulet miettimään ja pohtimaan tätä elokuvaa pitkänkin aikaa, tykkäsit elokuvasta tai et.
