Tässä sitä sitten ollaan. Kotiteatteripaketin mukana tuli ilmaisia dvd-leffoja, ja yksi niistä oli Route 666. Route 666! Mikä nimi! Ontuva ja väkinäinen viittaus Jenkkilän kuuluisaan tiehen numero 66 on kuitenkin leffan suurin ansio.
Tarina menee näin: Jossain päin Jenkkilää pakoilee salanimen turvin vasikka, jonka mafian miehet ovat nyt paikantaneet ja tahtovat listiä. Ameriikan superpoliisit Lou Diamond Phillips ja Lori Petty rynnistävät vasikan apuun, tehtävänään kuljettaa tämä turvallisesti pois mafian kynsistä. Ja voi, heidän on pois päästäkseen kuljettava pitkin pahamaineista (köh köh) Route 666 -tietä. Alkaa kilpajuoksu kuoleman kanssa!
Elokuva on surkea. Epäuskon ensi tuulahdukset saapuvat, kun käy ilmi, että leffa ihan pokkana ilmoittaa, että tiestä numero 66 lähtee salaperäinen ja unohdettu tie numero 666. Loogisesti ja matemaattisesti ajatellen hyvin kaukaa haettua, mutta tahattomana vitsinä parasta laatua. Mutta kun leffa on tehty rypyt otsassa ihan vakavin mielin. Juoni on suorastaan naurettava. Sanoinkuvaamaton paha piilee enteilevästi nimetyllä Route 666:lla, ja se paha on elokuvan onneton tekninen toteutus. ”Kauhu”-kohtauksissa kameratyöskentely saa oksentamaan, kun halpaa budjettia peitellään suorastaan mielettömän epäselvällä kuvalla. Musiikista ei juuri nyt tule mitään mieleen, olikohan sitä? Lavastus ja erikoisefektit ovat surkeita, mutta kyllä nekin anteeksi antaisi, jos leffaa kuljettaisi eteenpäin edes jokin etäisesti juonta muistuttava.
Näyttelijän työ on Hollywoodin parasta Ö-luokkaa. B-sarjan kuninkaalliset, Lou Diamond Phillips ja Lori Petty näyttävät, kuinka ei pitäisi näytellä, joten ehkä tämä menisi opetusmateriaalina. Puiset ja surkeaa dialogia naamastaan syösevät roolihahmot onneksi murhataan verisesti yksi kerrallaan niin kuin aina, mutta voi sitä sääliä, kun Phillips ja Petty lopussa gismaavat ja kävelevät auringonlaskuun. Kauhuleffojen ”aatelia”.
Hyvää sanottavaa ei leffasta löydä, ellei satu saamaan siitä hyvästä erittäin suurta palkkiota, ja käykin ihmetteleminen, miten tällainen räpellys on päästetty markkinoille. Tosin en ole missään nähnyt tästä tekeleestä rahaa pyydettävän, ja toisaalta, eihän tätä muuta kuin kylkiäisenä voikaan kaupata. Suutari pysyköön lestissään, on viestini sille autotalliamatöörille, joka tämän hengentuotteen ihmisten ilmoille päästi.
nimimerkki: Qritic
