Täytyy heti alkuun todeta, että Billy Wilderin ohjaama ja osittain käsikirjoittama Sunset Blvd. on yksi onnistuneimpia (Hollywood) satiireja ja yleensäkin elokuvia, joita olen tähän ikään menneessä nähnyt. Tässä on jotain sitä selittämätöntä taikaa, joka tempaa katsojan mukaansa heti alkumetreiltä ja saa pysymään mielenkiinnon yllä koko leffankestonsa ajan. Nuo kaikki edellämainitut seikat ovat huippuelokuvan merkkejä, mutta mikä on sitten se seikka, joka nostaa esim. Sunset Blvd:in vieläkin korkeammalle, mestariteokseksi? Se on juuri se tunne, joka tulee (jos on tullakseen) kun lopputekstit vyöryvät ruutuun ja katsoja pääsee itse rauhassa miettimään ja sulattelemaan näkemäänsä. Tämä elokuva pyöri(i) päässäni kauan aikaa ja antoi sanoinkuvaamattoman hämmentyneen, mutta silti erittäin tyytyväisen olon. Olin juuri nähnyt jotain mahtavaa ja haluan ehdottomasti nähdä sen uudelleen ja uudelleen! Tämä oli upeaa! Tällaiset tuntemukset olivat päässäni yleisiä leffan päätyttyä.
Jo elokuvan alku antaa odottaa jotain todella hyvää: uima-altaassa kelluu ammuttu mies ja kertoja, joka paljastuu yhdeksi ja samaksi mieheksi alkaa kertomaan tarinansa, kuinka hän tähän pisteeseen päätyi ja mitä oli tapahtunut. Tämän tyyppinen kerrontahan oli esim. 90-luvulla loppuvuosina varsin yleistä, esimerkkeinä mainittakoot mm. The Usual Suspects, Pulp Fiction ja Bandits, sekä 2000-luvulta Memento. Sunset Blvd on kuitenkin tehty 1950-luvulla! Toinen viime vuosien ylistetty leffa, joka tästä tulee selkeästi mieleen David Lynchin Mulholland Drive, ja herra onkin jossain maininnut Sunset Blvd:in inspiraationlähteeksi. Molemmat pätkät käsittelevät Hollywoodia niin näyttelijöiden kuin ohjaajienkin kannalta. Billy Wilderin näkemys asiasta ei ole läheskään niin outo ja unenomainen kuin Lynchin vastaava, vaan lineaarinen, helposti sisällepäästävä, mutta uskomattoman syvällinen ja sykähdyttävä elokuvakokemus.
William Holdenin esittämä Joe Gillis on huonosti menestyvä nuorehko käsikirjoittaja, joka paetessaan velkojia ajautuu Sunset Blvd:lle ja siellä asustavan entisen mykkäelokuvan suuruuden, Norma Desmondin, hellään huomaan. Tämä varsin erikoislaatuinen viisikymppinen nainen pyytää Joe’ta viimeistelemään käsikirjoituksensa, josta on tuleva hänen suuri paluunsa maineeseen ja kunniaan. Rahapulassa oleva Joe suostuu Norman pyyntöön ja niin nämä kaksi, yhdessä viileän hillityn, mutta kovin salaperäisen hovimestarin, Maxin (loistava Erich von Stroheim) kanssa aloittavat “yhteiselonsa” suuressa kartanossa. Prosessin aikana Joe tajuaa Norman olevan sairaanloisen kiintynyt häneen ja huomaa elävänsä kuin vankilassa.
Mitäpä tästä mestariteoksesta enää pystyisi sanomaan? Kyllä tämän kaikkien elokuvaharrastajien, tulevien ohjaajien/käsikirjoittajien soisi nähdä miten tehdään taidokasta draamaa, joka on oudon karmiva ja todentuntuinen kuvaus Hollywoodin raa’asta elämästä. Tämän päivän kirkkaimmat tähdet päätyvät huomisen päivän himmeiksi valopilkuiksi, jotka ajan myötä häviävät kokonaan täysin unohdettuina. Sunset Blvd. on kuvaus pelosta tulla unohdetuksi, halusta rakastaa ja yksin olemisen kohtalosta, joka puskee ihmiset hulluuden rajoille. Ei käy kateeksi Hollywood-tähtiä.
Ehdottomasti viiden tähden elokuva, ei epäilystäkään. Katsokaa, nauttikaa, ja ennenkaikkea, miettikää!
nimimerkki: Acedia
