Katselukokemus nousee erittäin miellyttäväksi, kun visuaalisuuden lisäksi vielä tarina imee helposti mukaansa.

16.3.2005 19:27

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Thief
Valmistusvuosi:1981
Pituus:123 min

Lukuisten mainosmaailmassa ja dokumenttien sekä television parissa vietettyjen vuosien jälkeen Michael Mann sai viimein 38-vuotiaana vuonna 1981 mahdollisuuden tehdä ensimmäisen kokopitkän elokuvansa. Hän sai vastata paitsi ohjauksesta myös käsikirjoituksesta, joka perustui löyhästi tosielämän rikollisen Frank Hohlmerin ryöstöstä kertovaan tekstiin ”The Home Invaders”. Elokuva, Suurkaupungin lait, kertoo raastavan realistisen kertomuksen jalokivivarkaan elämästä mafiajoukkioiden edelleen hallitsemassa Chicagossa. Se mitä Michael Mann sai heti ensityössään aikaiseksi sai kiitosta lähes kaikkialla missä se näytettiin. Jatkon sitten kaikki tietävätkin. Michael Mann on ollut jo vuosikausia eräs Yhdysvaltojen arvostetuimmista ohjaajista. Näin lähes neljännesvuosisata myöhemmin debyyttielokuva toimii edelleen vallan erinomaisesti, mutta johonkin kummalliseen unohduksen tilaan se on joutunut.

Mann sai elokuvaansa napatuksi varsin ison kalan pääosaan. James Caan nautti jo lähestulkoon legendan mainetta lähinnä suorituksestaan Kummisedässä. Suurkaupungin lai’ssa Caan esittää suoraselkäistä ja äärimmäisen ammattitaitoista jalokivivarasta, jolle paksuimmatkaan holvien ovet ei ole koskaan tuottaneet ongelmia. Rooli sopi upeasti huhujen mukaan elokuvan teonkin aikana huumeongelmasta kärsineelle Caanille ja intensiivistä suoritusta voikin hyvällä syyllä pitää jopa miehen pitkän uran parhaana. Elokuvassa Caanin esittämä Frank toimii keikkoja tarpeen vaatiessa tekevänä pitkäkyntisenä aluksi itsekseen ja itselleen, mutta saa rikollisjoukkion johtajalta tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Pian kuitenkin osoittautuu, että valinnalla on kauaskantoiset seuraukset Frankin, hänen perheensä ja muun lähipiirin elämään.

Tyyliltäänhän Suurkaupungin lait on takuuvarmaa Mannia. Neonvalot heijastuvat autojen konepelleiltä, musiikki mouruaa taustalla hiljaisena ja pisteenä i:n päälle kuvakulmat ja valaistukset ynnä muut ovat tutun tarkkaan mietittyjä. Katselukokemus nouseekin erittäin miellyttäväksi, kun visuaalisuuden lisäksi vielä tarina imee helposti mukaansa ja näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia kautta linjan.

Vielä yksi merkittävä Mannin tavaramerkki täytyy vielä ottaa esille. Elokuvan tapahtumista ja ennen kaikkea ryöstöistä on pyritty tekemään yksityiskohtia myöten mahdollisimman todenmukaisia. Sen Mann toteutti käyttämällä neuvonantajina ja myös osittain näyttelijöinä ammattirikollisia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana muutama ex-rikollinen esittää elokuvassa poliiseja, kun taas rikollisten rooleissa nähdään oikeita poliiseja.

Mannin myöhemmistä elokuvista Suurkaupungin lait muistuttaa aiheeltaan eniten tietysti miehen kenties tunnetuinta teosta eli Heatia, varsinkin kun molemmista löytyy hyvin samantyyppinen kahvilakohtaus. Heat on näistä kahdesta elokuvasta laajemman näkökulman omaavana kenties vieläkin kiehtovampi, mutta toisaalta Suurkaupungin lait kasarifiiliksineen on nostalgisempi ja kokonaisuutena kaikille Mannin elokuvien ystäville varsinainen herkkupala.

nimimerkki: pala

Arvosteltu: 16.03.2005

Lisää luettavaa