Vuonna 1980 ilmestynyt musikaalikomedia Blues Brothers on hyvällä syyllä sanoen kulttielokuva. Kahdeksantoista vuotta tämän loistavan musiikkikomedian jälkeen Dan Aykroyd ja John Landis päättivät jatkaa tarinaa tehden elokuvan Blues Brothersissa toisena päähenkilönä esiintyneen John Belushin muistolle. Tältä pohjalta tehdyt elokuvat ovatkin lähes pääsääntöisesti olleet katastrofeja, joten miksi Blues Brothers 2000 tekisi poikkeuksen?
Elwood Blues (Dan Aykroyd) vapautuu jälleen kerran vankilasta. Lusimisen aikana asiat tosin ovat muuttuneet. Velipoika Jake on kuollut, bändi on hajalla eikä rhythm and blues enää soi. Kootessaan uutta bändiä Elwood saa niskoilleen vielä orpopoika Busterin (J. Evan Bonifant), jonka päättää perehdyttää hyvän musiikin saloihin.
Elokuvassa ei varmasti ole mitään vikaa, jos ei ole nähnyt alkuperäistä leffaa. Muuten elokuva ei sisälläkään mitään katsomisen arvoista. Käsikirjoitus on otettu copy-paste -tekniikalla alkuperäisversiosta, tapahtumapaikat on sentään vaihdettu. Vitsit toistuvat samoina aina autojen romuttamista myöden, ja perässä on poliisien lisäksi iso kasa ilkeitä tyyppejä. Elokuvassa esiintyvät sentään mm. James Brown, Aretha Franklin ja Eric Clapton, mutta laulutkaan eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Näyttelijätyö on olematonta, ykkösosaa piristänyttä veijaria, John Belushia, kaivattaisiin todella kipeästi.
Blues Brothers kakstonniseen ei kannata tuhlata aikaansa. Paikoin piristystä tarjoavan, mutta alkuperäistä BB:ia selvästi heikomman soundtrackin ehkä löytää alan liikkeestä.
nimimerkki: Allekirjoittanut
