Mikä tuottaa, tuottaa uudelleen. Näin ajatellaan Hollywoodissa, mutta myös Aasiassa on samanlainen ajattelutapa. Infernal Affairs oli loistava jännityselokuva vuodelta 2002, jossa näyttelijät ja juoni kiteytyi yhteen täydellisesti. Vuotta myöhemmin ilmestyi Infernal Affaris II, joka on ns. prequel eli sijoittuu aikaan ennen ykkösen tapahtumia. En tiedä, minkä takia Hollywoodissa tehdään huonoja jatko-osia, jotka luottavat enemmänkin erikoistehoisteisiin kuin juoneen. Taas kuin Aasiassa tehdään loistavia jatko-osia, joihin Infernal Affaris II kuuluu, jotka luottavat enemmän juoneen ja näyttelijöihin kuin erikoistehosteisiin.
Infernal Affairs II pohjustaa ensimmäisen osan tapahtumia, ja tässä prequel-osassa pääsemme seuraamaan Ngai-perheen tuhoutumista, Samin (Eric Tsang) nousemista johtohahmoksi, etsivä Wongin (Anthony Wong) ja Samin erikoista ystävyys-viha –suhdetta, sekä tietenkin roiston soluttautumista poliisipiiriin ja poliisin soluttautumista rikollispiiriin.
Kuten odotinkin, leffa oli mahtava. Näyttelijät suoriutuvat loistavasti, erityisesti Anthony Wong, Eric Tsang ja Francis Ng, joka esittää Ngai-perheen johtajaa. Heidän taitonsa takia elokuva tulee muutaman kertaan käymään soittimessa, eikä tietenkään kuuluu unohtaa käsikirjoitusta. Käsikirjoitus hyvin luotsaa tarinaa eteenpäin, ja ensimmäisen osan nähneet nappaavat enemmän tietoa. Esimerkiksi Wongin ja Samin ystävyys-viha –suhde saa lisää puhtia kakkososassa, ja Samin nousu oli itselleni yksi kiinnostavimmista aiheista.
Infernal Affairsia on jopa yhdistetty loistavaan Kummisetään, johtuen varmaankin juonten yhtäläisyyksistä. Mutta en itse menisi niin pitkälle, että Infernal Affairs olisi matkinut Kummisetää, erityisesti kakkososaa, vaikka Infernal Affairs 2 onkin pohjustava elokuva, kuten Kummisetä 2. Leffat ovat kuitenkin hyvin erilaisia, eikä mitään Michael Corleone tyylisiä hahmoja ole, puhumattakaan don Vito Corleonesta. Mutta nimeäisin Infernal Affairs elokuvat Aasian Kummisedäksi, muttei tietenkään yllä Coppolan tasolle.
Infernal Affairs I ja II olivat puolestaan loistavia elokuvia, eikä kummatkaan osat häpeä toisensa edessä. Mistään väkivaltapätkistä ei ole kyse, ja jännityksen muodossa elokuvat menevät eteenpäin. Elokuvan kolmasosa, joka kuvaa ykkösen jälkeistä aikaa, on jo valmistunut samana vuonna eli vuonna 2003. Kohta saamme nähdä, onko puolestaan kolmonen hyvä? Ja tuleeko Infernal Affairs –trilogiasta loistava?
