Kasassa on harvinaisen hieno casting. Meno naurattaa, viihdyttää ja hurmaa.

17.10.2005 19:10

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Big Lebowski
Valmistusvuosi:1998
Pituus:117 min

Dude on sana, jonka aivan liian moni yhdistää ensimmäisenä hömppähuumorin täyteiseen Dude, where’s my car? –sekoiluun. Big Lebowski on puolestaan se leffa, johon Dude-sana kuuluisi yhdistää.

Big Lebowski on kusisesta matosta (ja legendaksi kasvaneesta ”That rug really tied the room together!” -replasta) käynnistyvästä alusta lähtien taattua Coen-veljeslaatua. Vaikka muutamassa kohdassa Coenin yhdessä kynäilemä tarinankuljetus pysähtyy kuppilaan kaffepaussille, niin yleisellä tasolla meno naurattaa, viihdyttää ja hurmaa.

Työtön rääväsuu J. Lebowski alias The Dude on kaiken tarinamme päähenkilö, jolla on lennokkaita harrastuksia (”I bowl. Drive around. The occasional acid flashback”) Lisäksi The Dude on häröilyn ruumiillistuma ja mies, joka elämäänsä sotkiessaan tuo virneen katsojan huulille. Jeff Bridges tulkitsee huimalla tavalla Dudea ja parran takaa suu laukoo mitä nerokkaimpia läppiä. Homma ei toki jää vain Bridgesin varaan, vaan muissa osissa loistavat John Goodman (veijarina Vietnam-veteraanina), Julianne Moore (vaginataiteilijana) sekä Steve Buscemi (vähemmän välkkynä väkertäjänä). Ja tässä vaiheessa ilman mainintaa ovat vielä sivuosien erikoismies Philip Seymour Hoffmanin Brandt-hammo, Hollywoodin virallisen pahiksen eli Peter Stormaren saksalainen Uli Kunkel ja John Turturron keilaava tziisus… sekä kaikki muut loistoleffaan päässeet. On siinä harvinaisen hieno casting kasassa!

The Duden elämä keskittyy lähinnä paikalliselle keilaradalle, mikä onkin loogista, onhan keilahalli hyvin perinteinen ”kaatamispaikka”, eikä nyt puhuta palloista tai keiloista. Ainakaan tavallaan. Alkoholi siis virtaa tiskillä, täyskaatoja piisaa ja kirosanat raikuvat K16-leiman edestä. Lisäväriä elämään tuo tärkeän maton likaantuminen ureaan sekä Duden kaiman kidnapattu morsmaikku. The Dude kun joutuu mattonsa & nimensä takia kidnappauksen ykkösselvittelijäksi.

Duden tarina ei koostu pelkästään Coeneille tyypillisestä älykköhuumorista, vaan halvahko tilannekomiikka toimii huumorinluojana yhtälailla. Ja täytyyhän se todeta, että pienet yksityiskohdat aiheuttavat isoimmat naurut (mm. Duden salvattu ovi -kohtaus). The Duden päiväunilla näkemät ns. pornovideounet ovat nekin lennokkaita kuin Maude Lebowskin dialogit konsanaan. Muutenkin Big Lebowski kuuluu leffakategoriaan ”aivan f*cking paljon loistavia quoteja”.

Jälleen täytyy kumartaa Coenien suuntaan ja todeta kuinka nerokasta äijien räävitön rikosgenreilyyn sekoittuva huumori on. The Big Lebowski on loistava merkkiteos, eikä täyskaatokaan ole pisteissä kovin kaukana.

Arvosteltu: 17.10.2005

Lisää luettavaa