”Mitäs sitä taas tulikaan ostettua”, pohdiskelin viimeistään siinä vaiheessa kun lopputekstit pyörivät ruudussa. Tämä on taas tällainen kasariluvun alun sarjamurhaajaleffa. Näin aluksi on sanottava että oli aika tasapaksua huttua.
20 vuotta aikaisemmin on pienen kaivoskaupungin Valentine’s Bluffsin kaivoksessa tapahtunut onnettomuus. Viidestä kaivoksessa olleesta työmiehestä vain yksi, Harry Warden, selviää hengissä. Kaksi paikalla ollutta työnjohtajaa olivat lähteneet jo etukäteen Ystävänpäivän juhlintaan. Tasan vuoden päästä Warden karkaa huorulasta ja tappaa nämä työnjohtajat. Siitä lähtien ei ole pikkukaupungissa ystävänpäiväjuhlia vietetty, Harry Wardenin kun pelätään tulevan kummittelemaan. Huuu. Paitsi sitten 20:n vuoden päästä aiotaan viettää ensimmäiset. Ja ei aikaakaan, kun pormestarille tulee konvehtipaketti jonka sisällä on ihmisen sydän… Onko Warden karannut hourulasta TAAS?!
Täytyy todeta, että leffassa olisi ollut aineksia parempaankin kokonaisuuteen, mutta kun ei niin ei, hyvästä peruskonseptista on saatu keskinkertaisella näyttelytyöllä ja vieläkin keskinkertaisemmalla ohjauksella saatu aikaan keskinkertaista sontaa. Lopputapahtumien paikka, vanhan kaivoksen sokkelot, olisivat tarjonneet herkullisen annoksen säikyttelyä ja ahdistavia tilanteita, jos kaivosta olisi vaan osattu käyttää paremmin.
Loppujen lopuksi sanon, että käsikirjoittajan lähtöidea oli hyvä, mutta… No, haaskattu mikä haaskattu.
nimimerkki: Galeazzo
