Taiteilija David Drayton (Thomas Jane) kokee pienen takaiskun kun myrskyy tuhoaa hänen työnsä. Aamulla hän lähtee poikansa Billyn (Nathan Gamble) kanssa käymään ostoksilla. Hän ei tiennyt että ostosmatka venyy salaperäisen usvan ympäröidessä tavaratalon missä hän on. Ihmiset ovat loukussa ja jokin pelottava ja vaarallinen vaanii usvassa. Itse asiassa niitä pelottavia ja vaarallisia asioita on useita j samoin stressaava tilanne repii ihmisistä esiin odottamatonta sankaruutta kuten Ollien Weeksin (Toby Jones) ja Irene Repplerin (Frances Sternhagen) kohdalla ja valitettavasti pelottavan hypnoottista karismaa, sillä rouva Carmody (Marcia Gay Harden) näkee tilanteessa apokalypsin ja Jumalan viha on lepytettävä veriuhreilla.
Frank Darabont on omalla tavallaan ainutlaatuinen tapaus. Hänen sovituksensa Stephen Kingin teoksista ovat paitsi alkutekstille uskollisia myös erinomaisen hyviä. Ohjaaja-sovittaja kunnioittaa lähtötekstiä suorastaan palvovalla otteella ja muistuttaa koko ajan että hän vain kertoo jo kerrottua tarinaa eteenpäin äänekkäämmällä ja suoremmalla tavalla. Siirtymällä kauhusovituksiin Darabont osoittaa tuntevansa Kingin työn erinomaisella tavalla, sillä vaikka alkuteos on niitä vähemmän suureellisia Kingin teoksia on siinä mukana karmaisevaa tehokkuutta, mutta tyhjäkäyntiäkin löytyy. Sovittajana Darabont myös muuttaa tekstiä ja pitää lopputuloksen yllättävänä ja ennen kaikkea pelottavana eikä ahdistava tunnelma hilliinny missään vaiheessa.
Thomas Jane on jokamiespäähenkilö ja vaikka hänen historiaansa valotetaan eniten ei David Drayton ole mikään suuri tapaus elokuvan tai kirjallisuuden historiassa ja varmasti anonymiteetti on tarkoituksellista. Kuitenkin hän selviytyy ongelmitta henkisesti musertavista kohtauksista ja ei sorru yli- tai alinäyttelyyn. Toby Jones odottamattoman rohkeana ja kekseliäänä Olliena ei jää heikoksi elementiksi ja kaikilla tavoilla elokuvallisesti sankariksi epäsovelias paksukainen pitää päänsä kylmänä kuin pakastin ja tekee sen mitä pitää, mutta ei ole ollenkaan immuuni pelolle. Frances Sternhagen kuivakkana Repplerinä on nähnyt kaikkea mahdollista ja pieksää rohkeudessa ja tarkkanäköisyydessä karskitkin jermut.
Marcia Gay Hardenin suoritus rouva Carmodyna ei ole ollenkaan huono, sillä tulta. tulikiveä ja kekseliäitä hornannäkyjä tulee kuin liukuhihnalta ja häneen Darabont lataa irvokasta symboliikkaa. Napakymppisuoritus ja hänen uhkaavuutensa ei synny hänestä vaan hänen kyvystään saada ihmiset uskomaan hänen raivokkaat julistuksensa ja luonnollisesti hän omistautuu elokuvan ”pahan” palvelukselle suorastaan hyytävässä kohtauksessa.
Frank Darabont osuu siis napakymppiin sovituksessaan vaikka tyhjäkäynti estääkin täyden mestariteos-statuksen saamisen. Pelottava, armoton ja musertava kauhuelokuva missä veri tirskuu, apupoika-Norm (Chris Owen) menettää henkensä tunnistettavaa ongelmaa ratkoessa ja vaikka ulkona olevat kauhut aiheuttavat karmaisevan, pitkän ja tuskallisen kuoleman ovat ne silti vähemmän pelottavia ihmisestä itsestään lähtevän vaaran vierellä ja näiden kahden välissä kulkee äärimmäinen kauhu. Jopa sivistys on uhka tilanteessa missä todellisuuden lait heittävät kärrynpyörää ja arkipäivä on vääntynyt Ilmestyskirjaksi.
