Jennifer Anistonin ja Vince Vaughnin mittelö ”vastaromanttisessa” komediassa The Break-Up (2006) on epätavanomaisuuteen pyrkimisessään turhankin yritteliäs. Romanssin kehittelyn sijaan hypätään suoraan aikaan, jolloin kumppanin huonot puolet käyvät ylitsepääsemättömiksi, ja avioeroa huudetaan kuin ohimennen.
Vaikka asetelmia pyöritelläänkin päälaelleen, ei tutuista maisemista päästä eroon. Vaikka New York on vaihtunut Chicagoksi, romanssi avioeroksi, kaksikymppiset kymmenen vuotta vanhemmiksi ja henkilögalleria tavallista värikkäämmäksi, ei Peyton Reedin ohjaamana kaksi tuntia riitelyä ole kovin nautinnollista katsottavaa, ainakaan suurimmaksi osaksi.
Kivuliainta on seurata Anistonin esittämän Brooken ja Vaughnin Garyn hengetöntä sanailua ja nalkutusta. Brooke haluaisi vain Garyn arvostavan häntä ja Gary taas tehdä elämällään, mitä haluaa. Täysin liukuhihnalta poimitut roolisuoritukset eivät ainakaan laajenna kaksikon näyttelijänuria.
Täysin hanurista ei Break-Up ole, sillä sivulla maleksivat tuttavuudet vetävät huomion itseensä, kuten Jon Favreau hieman harhaluuloisena ystävänä, joka on vakuuttunut salamurhan tarpeellisuudesta ongelman ratkaisussa. Ankeimmillaan Aniston ja Vaughn ovat sympaattisia, kohderyhmäänsä ajatellen hyvin samastumiskelpoisia.
Selkärankaakin löytyy. Vaikkei onnetonta loppua tällaiseltä tapaukselta voi odottaa, on The Break-Up loppuun asti epätavanomaisuudelleen (pyrkimiselleen) uskollinen. Mikäli elokuva sisältäisi enemmän (synkkää) huumoria ja vähemmän sisäisesti ristiriitaista Anistonia, olisi käsissä satiirinomainen 2000-luvun parisuhdeanalyysi.
nimimerkki: Martin van Wetten
