Rytkönen (Kahra, kuollut 1998) on vanha ja höperö sotaveteraani, jonka taksikuski Seppo Sorjonen nappaa mukaansa kadulta hortoilemasta. Rytkösen käskystä ajetaan vain eteenpäin, ja matka vie ympäri Suomea, kunnes päädytään Mäkitalon (Kuoppala) metsämökille. Muistellaan menneitä ja räjäytellään taloja, tavallisia vanhojen miesten juttuja.
Kokkonen on aina ohjannut rehellistä komediaa, mutta tässä ei tuohon sadan prosentin komediallisuuteen päästä, vaan eräät kohtaukset tuntuvat hyvinkin irtonaisilta, eivätkä sopeudu yleistunnelmaan. Elokuvan ankkuroinnissa asemiinsa kestää ehkä hieman liian kauan. Menee yli puolituntia, ennen kuin itse leffa vasta alkaa kunnolla. Näyttää siltä, että Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä -elokuvaa ei ole edes lähdetty tekemään mitenkään superhuippuinnostuneesti. Kelpaa silti minulle, suomikomedian ystävälle. Jos oikein tarkkoina ollaan, voi vanhojen patujen silmäkulmassa huomata pilkettä. Kahran ja Kuoppalan parivaljakko toimii, ja Kinnusen Sorjonen jää taka-alalle porskuttamaan.
Kaikki ne suomileffan hyvät puolet on tuotu esille. Tavalliset ihmiset, melkein tavalliset tapahtumat ja tutun turvalliset maisemat tekevät elokuvasta kodikkaan tuntuisen. Budjetti on näyttänyt suovan tekijöille jopa dynamiittia, jota räjäytellään niin paljon kuin räjäyteltävää riittää. Tässä on loistava vaihtoehto kello yhdeksän ja puoli yhdentoista väliselle ajalle, jos kaipaa kotimaista ja harmitonta viihdettä.
DVD on tehty vain sen takia, että tästäkin olisi DVD. Ääni on moni, ei extroja, eikä edes kohtauksenhakuvalikkoa.
nimimerkki: Viisas
