Quentin Tarantino. Älykkyysosamäärä 160, ex-videoliikkeen kauppias, mies, joka ihannoi sanoinkuvaamattomasti Uma Thurmanin jalkoja. Tässäkin teoksessa neiti Thurman nähdään sukkia vailla.
Aluksi rakastuneet nuoret ryöstävät pienen kuppilan, luultavasti vain elämänsä piristykseksi. Tai vain rahan vuoksi, päätä itse. Seuraavaksi Jules Winfield ja Vincent Vega (Jackson ja Travolta) astelevat nuorien juippien talolle hakemaan salkkua (jonka sisällölle, kuten sanottu, ei anneta mitään selitystä) ja listivät siinä sivussa koko joukon, yhtä lukuunottamatta ja puhuvat jalkahieronnan seksuaalisuudesta. Sitten seurataan vain Vincentiä, joka vie Marselleus Wallacen (Gangsteripomo ja Julesin ja Vincetin pomo) vaimon ulos. Ilta on, paitsi romanttinen, myös vaarallinen sillä tyyppi, joka viimeksi koski rouva Marselleukseen, lensi ulos kerrostalon ikkunasta. Ilta huipentuukin hupaisan tanssin jälkeen uhkaavasti muttei odotetulla tavalla. Nyrkkeilijä Butch Coolidgella on myös ongelmia, sillä hän on joutunut gangsterien takaa-ajamaksi ja päätyypä nyrkkisankari vielä pelastamaan näiden pomon! Sitten tapaamme taas Julesin ja Vinsun, jotka turvautuvat erikoisen herra Wolfin apuun ongelmassaan.
Pulp Fiction menee samaan sarjaan Blue Velvetin kanssa. Se on mysteeri. Se antaa runsaasti kysymyksiä ja yhtä paljon vastauksia jos niitä malttaa etsiä. Lajityyppi on kai rikos-trilleri-komedia-toiminta-draama jos sitäkään. Kaikki elokuvan hahmot ovat vetäviä, eivätkä vain ulkoisesti. Tarantino todella osaa ohjata. Pulp-kirjat on ainakin luettu ja vanhat rikoselokuvat tsiigailtu. John Travolta loistaa pitkä-tukkaisena murha-miehenä ja Bruce Willis seuraa Stallonen jalan jälkiä. Small talk ja art house- väkivalta lienevät keskeisimmät teemat. Tarantino ohjaa toivottavasti pian taas.
