Alkuun täytyy myöntää että joinain heikkoina hetkinä tietynlaiset aivottomat äksönpläjäykset omistavat paikkansa sieluni syövereissä. Point Break on jostain syystä yksi niistä elokuvista. Kaikessa kliseisyydessään ja yksinkertaisuudessaan elokuva on viihdyttävä kyttäpläjäys, joka ei todellakaan kuitenkaan yritäkkään olla yhtään sen enempää.
Utah (Reeves) on virkaan astuva nuori FBI-mies, joka alkaa selvittämään pankkiryöstösarjaa ikääntyvän, kuinkas muutenkaan, parinsa (Busey) kanssa. Jäljet johtavat surffaajajengin jäljille ja kohta sitä ollaankin soluttautumassa mukaan ja niin edelleen, kyllä te tiedätte. Adrenaliinipyrskähdyksiä eri extreme-lajien parista hakevan jengin johtajana nähdään loistavassa vedossa oleva Patrick Swayze. Busey tuo hollykylän vara-Nolte on mukava nähdä välillä myös hyvien puolella ähisemässä. Reevesin puu-ukkomainen olemus on vasta puhkeamassa elokuvan aikoihin varsinaiseen toteemipaalukukkaansa. Tarkkasilmäisimmät bongaavat leffatsta myös chilipippuri Anthony Kiediksenkin.
Muutaman vuoden avioliittossa James Cameronin (vastaava tuottaja) kanssa ollut ohjaaja Kathryn Bigelow on naiseksi aikamoinen toimintaleffojen ohjaaja. Naisen listalta löytyy mm. loistavat vampyyripläjäys Near Dark ja millenium-scifittely Strange Days. Tämä elokuva ei perusasetelmiltaan todellakaan ole mikään omaperäisyyden mallityö.
Periaatteessa Point Break ei ole oikeastaan hyvä elokuva mutta omassa genressään se toimii varmasti juuri niin kuin on tarkoitettukin. 90-luvun alun elokuvana mukana leijailee aika inhottavasti kasarihenkinen henki joka ilmenee esim. satunnaisesti leffan musiikissa. Ehkä surffaajien maailma ja tietynlaiset elämänfilosofiat tuovat tarinaan sitä omaa maustetta. Elokuvalle 2 pojoa ja yksi lisäpointsi omasta fiksaatiosta elokuvaa kohtaan.
