Jatkikset taisivat olla muodissa jo 1930-luvun kauhupiireissä, todisteeksi käynee vaikkapa Boris Karloffin tähdittämän Frankensteinin saama ”kakkososa” The Bride of Frankenstein. Ja harvoinpa on nähty yhtä surkeata klikkiä ykkös- ja kakkososan välillä. Mutta ei anneta lähtökohtien vaikuttaa liikaa, sillä ykkösosa jää tällä kertaa jalkoihin.
Avausosassa liekkimeren kohdannut Frankesteinin hirviö janoaa nyt itselleen morsmaikkua ja ”hienosti” ylinäytelty hullu proffa pohtii samanlaisia aatoksia. Myös ykkösosan pakolla väännetty sankaripari on jälleen kehissä ja aiheuttaa monta hulvatonta nauruhetkeä. Minkäpä sitä ajan teräville (kulma)hampaille mahtaa?
Puhumaan oppinut Frankenstein on astetta surumielisempi hahmo, mutta pääosin se vain todistaa Conan O’Brienin ”Frankenstein tuhlaa aikaamme” –vitsin onnistuneeksi. Yleisön joukkovihakohtauksissa on vihaa vähemmän kuin Halinallejen halituokioissa. Frankensteinin löytämässä sokeassa ystävässä piilee elokuvan onnistunein osuus: sokeana mies ei tuomitse monsteria tämän erilaisuudesta, vaan on tälle aivan kuin kaikille muillekin. Näkevän kansan tuomiot kaikki tietänevätkin.
Frankensteinin morsian on kaikessa huvittavuudessaan aavistuksen edeltäjäänsä parempi leffa. Yhtään hyvää näyttelijäsuoritusta siitä on turha bongata, toisaalta ovatpa päämäärätkin olleet (muinoisina aikoina) erilaiset. Erinomaisen synkkä lavastus on ollut jo paljon, samoin langoissa keinuvat lepakot. Puhumattakaan Karloffin naamaa peittäneestä komeasta maskeerauksesta.
Loppumetreille leffa yltyy mukavaan menoon, jossa naispuolinen hirviö syntyy sen suuremmitta tuskitta. Jotakin ajasta, tai sitten filmiteollisuudesta yleensäkin kertoo se, että leidimonsterin kasvot ovat muutamaa hassua arpea lukuun ottamatta kauniit ja kampaus on laitettu kondikseen. Frankensteinin morsionmetsästys kannattaa katsoa, jos haluaa tietää löytääkö aikamme ehkä legendaarisin monsteri rakkauden vai onko maailma kylmä paikka kuolleista herätetyille. Myös kurkistuksena entisaikojen kauhukulttuuriin leffa toimii hyvin. Muita syitä en yritäkään keksiä, sillä kovin helposti käy niin, että Frankenstein tuhlaa 72 minuuttia katsojan ajasta…
