Harvoinpa sitä tulee enää kiinnitettyä sen suurempaa huomiota piirrettyihin, mutta sateisena päivänä sohvalla loikotellessani tv:stä sattui tulemaan rautajätti niminen piirretty. Itseni huomaamatta oli piakkoin täysin juuttunut katsomaan tätä animaatio pätkää.
Animaatio sijoittuu 50-luvulle pikkukaupunkiin. Kylmän sodan aikainen vainoharhailu on yllytetty hienosti mukaan ja mitäpä muuta taivaalta tipahatava jättirobootti voisikaan olla kun neukkujen salainen ase. Äitinsä kanssa asustava pieni poika jolla ei ole pahemmin kavereita pelastaa Rautajättimme ja tästä syystä heidän välille kehittyy lämmin ystävyys. Piiloitusyrityksistä huolimatta hallitus pääsee nopeasti Jätin jäljille, eikä kellekkään edes juolahda mieleen että Jätti voisikin olla ystävällinen kaveri, jota aseet sattuvat vain pelottamaan ja aiheuttamaan raivokkaan itsesuojeluvaiston.
Animoinnin osalta leffa ei tarjoa mitään hätkähdyttävän hienoa. Tietokoneanimaatiota yhdistetään perinteisempään linjaan hyvässä mittakaavassa. Jälki on ihan tarpeeksi näppärää, muttei mitään mullistavan hienoa. Animoinnin osalta elokuva panostaakin enemmän itse tarinaan ja hahmoihin. Kylmän sodan aikainen miljöö on suorastaan nerokas. Hallituksen agentin tilitys siitä kuinka robootin alkuperällä ei ole mitään muuta väliä kuin se että se ei ole Amerikan omatuotos kuvastaa hyvin tätä vainoharhailua. Kritiikkiä Amerikan hallitusta ja ameijaa on myös havattavissa enemmän kuin selvästi.
Myöskin huumori on elokuvassa toimivaa, joka naurattaa varmasti niin lapsia kuin aikuisia, oikeastaan koko elokuva sopii aivan yhtä hyvin aikuisille kuin lapsillekkin. Elokuvan taustalla valloo myös kokoajan pienimuotoinen romanssi (en tarkoita nyt poikaa ja rautajättiä, joka on kaikessa hiljaisuudessaan huomattavasti onnistuneempi kun monet siirappiset romanttisetkomediat. Rautajätti on ehdottomasti elokuvan sympaattisin hahmo, mutta tätä sympatiaa ei kerätä robootin ulkonäöllä, vaan inhimillisillä teoilla. Vaikka jätti onkin symppis on se silti vain iso kasa rautaa.
Kaikenkaikkiaan Rautajätti on hyvin onnistunut piirretty, vaikkei ole isompaa huomiota saanutkaan. Lapset saavat siitä irti hienon ja koskettavan tarinan (tai mikseipä myös aikuiset), mutta aikuisille on tarjolla monia vitsejä jotka menevät lapsilta ohi sekä elokuvan edustama kritiikki ja kylmän sodan hulluus.
nimimerkki: Siperia Jones
