Emma Huilu (Saija Lentonen) on menestyvä uranainen, joka jätetään puhelimessa keskellä lentokenttää. Samaisella lentokentällä hän tapaa Joel Abrahamssonin (Kari-Pekka Toivonen) , kapellimestarin ja naistenmiehen, joka on maasta poissa suurimman osan ajasta. Emma ihastuu ja muutaman päivän tuntemisen jälkeen hän huomaa asuvansa Joelin dementoituneen äidin (Kristiina Elstelä) kanssa kahdestaan vanhassa talossa. Ja pian Emma huomaa olevansa raskaanakin.
Sooloilua perustuu Katja Kallion vuonna 2002 julkaistuun saman nimiseen romaaniin. Kallio on itse tehnyt romaanista saman nimisen elokuva käsikirjoituksen.
Sooloilua on yksi niitä harvoja elokuvia, jotka ovat itseasiassa alkuperäisteoksia parempia. Sooloilua ei nimittäin romaanina ole mitenkään kehuttava. Elokuvaa varten Kallio on kuitenkin muokannut henkilöitä ja juonta parempaan suuntaan. Siltikin hahmot jäävät mielestäni hieman tyhjiksi ja mitättömiksi, varsinkin kahden päähenkilön tapauksessa.
Parhaalla sivuosa Jussillakin osastaan palkittu Kristiina Elstelä on kyllä koko elokuvan herkullisin hahmo kärttyisenä ja dementoituneena äitinä. Elstelän lisäksi Minttu Mustakallion esittämä liukkaan ällöttävä viulusti pistää silmään muuten aika tasapaksuista roolisuorituksista. Saija lentosta katsoessa katsoja tuntee aika ajoin pinetä myötähäpeää, kuten myös iloa silloin tällöin näkyvästä näyttelijätaidosta.
Kaikkiin hahmoihin olisi toivonut enemmän syvyyttä ja tunnetta esiintymiseen. Yleensä Kari-Pekka Toivosta on voinut kiitellä edes hyvästä ulkonäöstä, mutta nyt siihenkään ei ole syytä kamalan hiustyylin vuoksi.
Kaiken kaikkiaan Sooloilua on kuitenkin hyvin toimiva elokuva. Lauri Nurkseen ensimmäiseksi pitkäksi elokuvaksi se on kuitenkin sujuvasti etenevä, onnistunut ja ajoittain hauskakin leffa.
