Vuonna 1991 valmistunut ja Steven Soderberghin ohjaama ”Kafka” sekoittaa faktaa ja fiktiota luoden lopputuloksena varsin mielenkiintoisen ja nimenomaan kafkamaisen elokuvan.
”Kafkan” tyylikäs kokonaisuus tiivistyy sen mustavalkoisuudessa, mutta tarinan kriittisimmillä hetkillä värit kuitenkin puskevat ruudulle syventäen visuaalisuutta. Lisäksi Kafkan kirjailijauraan ja teoksiin tutustuneille on tarjolla muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Tarina siis sekoittaa faktan ja fiktion keskenään; kuulostaa epäilyttävältä ja harhaanjohtavalta, mutta itse asiassa juuri tällainen Kafkasta kertovan elokuvan pitääkin olla. Franz Kafkaa näyttelevä Jeremy Irons onnistuu hienosti roolissaan yksinäisenä kirjailijana, joka työskentelee tylsässä toimistoympäristössä. Kafkamaisen byrokratian ja auktoriteettien kehtona toimii Prahassa sijaitseva linna, jossa tapahtuu kummia.
Elokuvan teema rakentuu vahvasti Kafkan teosten teemoille. Teoksessa ”Oikeusjuttu” päähenkilö on vahvan auktoriteetin ja lain edessä voimaton, kuten myös elokuvassa itse Kafka. Teoksessa ”Linna” linnamainen rakennus toimii byrokratian ja säännösten kehtona, ja elokuvassa Prahan linnalla on myyttinen maine kaupungin todellisena hallitsijana virallisine asiakirjoineen päivineen. Lisäksi on mainittava, että Kafkan hölmöt toimistoapulaiset ovat myös ”Linna”-romaanissa maanmittaajan apulaisia.
”Kafka” on haastava ja miellyttävä elokuvaelämys, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Säväyttävämmällä musiikilla kokonaisuus voisi hyvinkin olla viiden tähden arvoinen. Roolisuoritukset kuitenkin ovat onnistuneita ja tunnelma hyvä. Lisäksi käsikirjoitus on upeasti sekoittanut tarun ja todellisuuden toisiinsa. Kafkasta ja hieman erikoisemmista elokuvista kiinnostuneille tätä teosta voi lämpimästi suositella.
