Koska en pysty mitenkään kiertelemään enkä kaartelemaan asiaa, niin sanotaan tämä se kärkeen: Kadonneen aarteen metsästäjät on lapsellinen leffa. Päähenkilönä hyörivä arkeologi Indy (Ford) hakkaa lähes yksin kokonaisen natsipataljoonan estäessään Hitlerin pyrkimyksiä löytää Liiton arkki eli Kymmenen käskyä sisältävien kivitaulujen murenat, joka päätyessään natsien käsiin tarkoittaisi uutta maailmanjärjestystä. Läpi leffan törmätään epäloogisuuksiin, juoniaukkoihin ja erityisesti salaisista kammioista löytyviin pakotien mahdollisuuden sisältäviin ansoihin.
Kyseessä on kuitenkin ehta seikkailuelokuva, jossa on enemmän kuin taitavasti luotu tunnelma, jonka ansiosta mielenkiinto leffaa kohtaan pysyy kauttaaltaan korkeana. Juuri tällaista on puhdas seikkailuviihde: matkailua vihjeiden perässä maasta toiseen, mystisiä voimia sekä tietty hyvä vs. paha –asetelma niin universaalilla tasolla kuin mahdollista. Leffan ilmestyessä sitä mainostettiin ”suuren seikkailun paluuksi”. Tässä Spielberg, Lucas ja kumppanit ovat onnistuneet yli kaiken ylistyksen. Kun nimittäin haetaan vertailukohtaa seikkailu- ja etenkin aarteenmetsästyselokuville, voi ainoastaan Kadonneen aarteen metsästäjät olla sopiva vertailutaso. Ja mikäs siinä. Leffan tolkuttomasta lapsellisuudesta ja suoranaisesta naiiviudesta huolimatta viihde- ja edellisen katsomiskerran jälkeen kuluneen monen vuoden tuoma nostalgia-arvo ovat korkeita. Tähän ei mm. National Treasure pysty.
Viimeisille on selvät syynsä. Indyn ja Han Solon jälkeen Harrsion Fordilla ei ole ollut kovinkaan hyvää roolia, vaikka hän on niitä parhaansa mukaan yrittänyt pitää kasassa. Nyt kun hyvä näyttelijä pääsee hyvään rooliin, on nautinto selvä. Lisäksi loistavia rooleissaan ovat myös muut pääosien esittäjät: Paul Freeman kilpailevana arkeologina, Wolf Kahler ja Ronald Lacey natsiupseereina sekä tietty John Rhys-Davies Indya auttavana Sallahina. Erityisen maininnan ansaitsee Karen Allen, joka osaa näyttää muultakin kuin vain pelastettavalta hempukalta, joka on valittu rooliinsa ihan vain kauneutta tuomaan. (Tämä myös siitä huolimatta, että Allenin hahmo Marion on koko ajan Indianan pelastettavana.)
Ruoska heiluu, natsit ottavat turpiin ja tietenkin tärkein: hattu pysyy päässä vaikka mikä olisi. Voiko enempää enää pyytää? Ehkä sen, ettei tästä olisi tehty jatko-osia. Tai ainakaan Tuomion temppeliä.
