Periaatteessa olen jäävi arvostelemaan (=runttaamaan lyttyyn) tätä, krhm, ”elokuvaa”, sillä en ole nähnyt sen edeltäjää, enkä tämän jälkeen varmaan tule näkemäänkään.
Tulevaisuudessa hemmot duunaavat kuolleista sotilaista ”Täydellisiä sotilaita”, kuolemattomia tappokoneita. Yksi tällainen on elämänsä takaisin saanut jätkä, jota esittää Jean-Claude ”Belgian hirmu” Van Damme. Täydellisiä sotilaita valvoo superälykäs tietokone, joka selvittää alta aikayksikön valtion suunnitelmat lopettaa projekti. Sehän meinaisi sitä, että koneesta tulisi turha, ylijäämäroskaa, ja tätä ei tietokone hyväksy. Täydellisen sotilaan paluussa on siis kaikki lähtökohdat mahtavalle elokuvaelämykselle. Van Damme pääroolissa, ja pääpahiksena tietokone. Jes.
Näyttelijäntyö on karseaa. Paremman käsikirjoituksen pystyisi kirjoittamaan melkeinpä kuka tahansa tavallinen tallaaja. Ohjaus tökkii. Kaikki tökkii. Pitääkö tästä keksiä jotain positiivista? En minä ainakaan keksi, vaikka kuinka kovasti yrittäisin. En vain keksi. Sen lisäksi, että juoni on harvinaisen tökerö, muutamankin b-luokan actionleffan elämänsä aikana katsonut katsoja arvaa kyllä heti, millainen on seuraava, ”ovela”, juonenkäänne. Ja entäs ne vitsit? Voi herranjumala, onko mitään karseampaa?
Maailman huonoin elokuva? No ei nyt sentään, sillä onhan olemassa filkka nimeltä Surffinatsien on kuoltava. Aika kärkipäästä siltä pelätyltä ja kammotulta TOP-listalta tämäkin kuvotus löytyy. Välttäkää kuin ruttoa, sillä Täydellisen sotilaan paluu on juuri ja juuri keskiverto koulupäivää parempi.
