Leffa perustuu Graham Greenen samannimiseen kuuluisaan romaaniin. Enpä tiedä kyseistä romaania. Tapahtumat sijoittuvat 50-luvun Vietnamiin, Saigoniin. Homma alkaa varsin synkissä merkeissä. Hiljainen amerikkalainen Alden Pyle (Fraser) on puukotettu hengiltä. Tuossa vedetään heti kättelyssä matto happy endin alta. Leffa herättää tuolla ratkaisulla mielenkiinnon vaikka kaukoidän historia ja sen politiikka ei saa oikein muuten syttymään leffoissa. No, siirrytään sulavasti hiukan aikaisempiin tapahtumiin. Jospa tästä nyt kuitenkin leffa tulisi.
Thomas Fowleri (Caine) on London Timesin kirjeenvaihtaja, jolla on kaunis rakastajatar Phuong. Vaikka politiikkan pinnan alla kuohuu ja vaikka yleinen meininki onkin melko levotonta niin Thomas ja Phuong ovat onnellinen pari, kunnes kuvioihin ilmestyy kolmas pyörä, omituisen kohtelias avustustyöntekijä Alden Pyle. Miesten välille kehkeytyykin melko omalaatuinen viha-ystävyyssuhde, jossa miehet päätyvät kilpailemaan samasta naisesta kaiken muun tohinan keskellä. Eikä siinä vielä kaikki, luvassa on enemmänkin dramatiikkaa kuten alku paljastaakin.
Aluksi leffa vaikutti mielenkiintoiselta, mutta jossain välissä jännite vaan lopahti. Se voi olla aihepiiri tai sekin että tietää miten hommassa tulee käymään. Lopulta kokonaisuus muodostuu Cainen näyttelijänlahjojen ympärille ja heppuhan sai jopa Oscar-ehdokkuuden roolityöstään. Fraserinkin rooli on jopa pienempi kuin olin ennakkoon kuvitellut. Eipä sitä toisaalta jää enempää kaipaamaankaan Cainen hoidellessa hommat.
Pläjäys sisältää muutamia kohtuullisen verisia kohtauksia, joten en suosittele luomaan Asian food & movie -tyyppistä tunnelmaa kotikatsomoon.
