Alienin neljäs osa on tyrmätty niin monesti, että sitä ei helposti kanveesista pois päästetä. Vaan ei ranskalaisohjaaja Jeunetin (Amelie) visuaalitykityksessä juuri vikaa ole. Ainakin ohjaajamestari Fincherin debyytti (= Alien3) jää tämän scifikauhistelun limaisiin jalkoihin.
Alien – ylösnousemus on selvästi vauhdikkain ja limaisin Alieneista. Ykkösosan oltua tyylikäs scifileffa ja kakkososan puolestaan puhdas scifitoiminta, käy tämä poikkeava tyyli ihan passelisti päätösosaan. Eivätkä ohjaajantaitonsa jo useaan otteeseen todistaneen Jeunetin pojot juurikaan pääse laskemaan.
Suurin yllätys allekirjoittaneelle oli, että leffa on Joss ”Buffy the Vampireslayerin luoja” Whedonin tuttua käsialaa alusta loppuun saakka. Ja onhan sitä nörtteilyä mukana niin paljon, kuin Whedon-nimen mukanaolo vaatii. Parisataa vuotta aiemmin Alieneita tuhonnut Ellen Ripley on kuolemastaan huolimatta mukana – kukapa ei kaipaisi klooneja science fiction –hömppään? Myöskään robotteja tai ylipahoja koviksia ei ole unohdettu. Eikä tietenkään entistä pahempia, rumempia ja vihamielisempiä alieneita!
Jeunet & Whedon –parivaljakko onnistuu vangitsemaan sangen voimakkaita hetkiä ruudulle. Kloonauksen ”varjopuolia” kuvastava laboratoriokohtaus olisi uponnut vakavammassakin yhteydessä. Myös lopussa esiin vilahtava uuden sukupolven Alienlapsukainen on ”kiva” veto. Isoimmat epäloogisuudet ihan unhoittuvat hyvien hetkien aikana.
Ylösnousemus on ok tapa päättää Alien-saaga, vaikkei mukana mitään elämää suurempaa olekaan. Tai no ehkä se vitonen vielä esiin pompsahtaa. Mutta ei surra sitä vielä.
