Owen Wilsonin ja Vince Vaughnin tähdittämä komedia, jonka suominimi on Kuokkavieraat, vaikutti ennakkoon leffalta, joka selviäisi meikäläisen soittimeen vain täysin kutsumattomana vieraana. Mutta kutsumattomat vieraatkin voivat silloin tällöin osoittautua ihan tutustumisen arvoisiksi tapauksiksi.
Kuokkavieraat kertoo parista kolkyt ja risat -ikäisestä jannusta, jotka etenevät (tai siis pysyvät paikoillaan) elämässään napsimalla toisten häistä niin namupaloja kuin Namupaloja. Muutos pintaliitoon tulee siinä vaiheessa, kun he kuokkivat ministeritason miehen järkkäämissä juhlissa, ja miehistä nokkavampi (tietenkin Wilson) iskee silmänsä jo varattuun Claire-neitoseen (McAdams). Ensimmäistä kertaa epärehellisen miehen rinnassa jyskyttääkin aito tunne.
Kuokkavieraat ei niinkään yllätä aidon hersyvästi naurattaen, vaan sanaillen tutuista mies- ja naiskliseistä sopivan romanttisen ja silti leppoisan elokuvan. Clearyjen rikas friikkiperhe aiheuttaa välillä ikäviä Miithöfakers-linjan ällökohtauksia, mutta niistäkin selvitään yllättäen tässä huolettomassa ilmapiirissä ilman traumoja.
Vaughn ponnistaa ylös mm. Old Schoolin tympeydestä ja parin metrin korkeudesta lentelee tällä kertaa hyviä juttuja. Wilsonin ja McAddamsin päähahmot ovat jopa liiankin pitkälle viriteltyjä ja sitä kautta hieman särmättömiä, mutta ”Hra Boratin paremman puoliskon” eli miss Isla Fisherin suoritus paikkaa ko. ongelmaa ollen jopa sekopäistä revittelyä. Oman osansa tuovat myös Herra Christopher Walkenin rautainen läsnäolo, vilautteleva vanharouva ja vielä vanhempi rouva törkyturpana. Clearyjen homotaitelijafriikkipojan kohdalla mennään ohi aiheen, mutta mikäpä komedia ei mauttomuuksiin sortuisi.
Ei ole hankala arvata, minne draamankaari kuokkavierasmiehiä vie, mutta plussat siitä, että romanttisen komedian saralta on löydetty näinkin helposti kuljettava tie. Leffa on selkeästi tehty kertanautiskeltavaksi isolla lössillä, ilman arjen painetta. Fiilis vieköön.
