Mikä on musta ja valkoinen ja pyörii kuin värttinä keskellä vuoristomaisemaa? Aivan oikein! Sehän on iloinen nunna Itävallassa. Nunnaa esittää tietenkin ex-kultakurkku Julie Andrews. Oikeammin tämä reipas neitonen on vasta noviisi, mutta kova hinku olisi kuitenkin oikeaksi nunnaksi. Vahinko vain, että flikkaa laulattaa hiukan totuttua enemmän. Koska sellainen riekkuminen ei luostarissa sovi, ystävällinen abbedissa passittaa tyttösen Von Trappin perheen lastenhoitajaksi. Kova paikka. Kapteeni Von Trapp (Plummer) kutsuu lapsiaan pillillä ja pitää kaikki seitsemän kersaansa tiukassa ojennuksessa. On sanomattakin selvää, että hilpeä noviisi, Maria, haluaa muuttaa kurin ja järjestyksen rallatteluksi ja lällyilyksi. Ettäs kehtaa.
Yhtenä maailman rakastetuimmista musikaaleista (ja pitkään “Viimeisenä Suurena Musikaalina”) pidetystä Sound of Musicista löytyy tunnetusti hitunen totuuttakin. Laulava Von Trappin perhe nunnakokelaineen päivineen oli aivan oikeasti olemassa ja aivan kuten elokuvassakin (varoitus: juonipaljastus!), poppoo joutui lopulta pakenemaan natseja Alppien yli. Rodgers & Hammerstein parivaljakon sokerihuuruisilla lauluilla täydennetty tarina on loppuun asti hiottu viihdepaketti, josta ei ainakaan loistavan kirkkaita hymyjä, romantiikkaa ja jännitystä puutu. Jos oikein jaksaa juttuun eläytyä, saattaa Von Trappeille tirauttaa muutaman kyyneleenkin… Näin olen kuullut.
Elokuvan casting on hoidettu huolella. Julie Andrews sai Maija Poppasen nosteessa komean roolin ja vastaparikseen tiukkailmeisen Christopher Plummerin. Plummerin valinta kapteeni Von Trappiksi oli mitä mainioin ajatus. Joskin ensimmäisen kerran, kun näin miehen suorituksen, hahmon ristiriitaisen “realistinen” käyttäytyminen muihin, tekopirteisiin lapsiin ja Andrewsiin, verrattuna ei oikein toiminut.
Von Trappin perheen “keksivä” Max-setä (Haydn) ja kapteenin ylhäinen rakastettu (Parker) jäävät liian ohuiksi hahmoiksi pirtsakoiden lasten rinnalla. Ohjaaja Robert “Star Trek: The Motion Picture” Wisen olisi suonut hillitä menoa hiukan ja tehdä lapsista muutakin kuin täydellisen ihania söpönassuja. No, kaikkeahan ei voi saada. Pientä plussaa on, että elokuvassa nähdään (yhtenä nunnista) Marni Nixon, joka sai monesti lainata vain ääntään musikaalin päätähdille (esim. Audrey Hepburnille My Fair Ladyssä)… Tässäkään leffassa kaikki näyttelijät eivät laula itse. Laulutaidottoman Christopher Plummerin sijasta Edelweissin lurittelee Bill Lee.
