Juu, kyllähän Se7en oli kova sana 90-luvun puolivälissä ja toi trillerigenreen liikettä sekä uutta verta. Vaan moinen loistoidis ei toki tarkoita sitä, että halvanoloisissa, laimeissa trillereissä tarvitsisi aivan samoilla vesillä uiskennella – sitä ei kukaan kai kertonut ohjaaja Chris Angelille.
Angelin ohjaama Murhaajan sinetti ei kerro toki 7 kuolemansynnin perusteella toimivasta murhamiehestä, vaan heebosta, joka listii porukkaa itseään vähintäänkin Jumalana pitäen. Ja tämä tarkoittaa sitä, että papit on ristiinnaulittava ja huorat kapuloitava sukkiksilla. Ooh, niin originaalia…
Cronenbergin hyvänä ystävänä tunnetun Richard Zywotkiewiczin käsikirjoituksessa on tiettyä aiheen vaatimaa tummuutta ja pari oivaa juttua, mutta niistäkään ei saada irti juuri mitään. Äänipuolella koetaan sentään muutama hyvä hetki piinaavan hurinan kera. Andrew McCarthy esittää laimeasti ateistia jeppeä, jota elämä potkii päähän, ja jahtaa välähdysten turvin (se pakollinen Profiler aka Pimeyden sydän -efekti) murhaajaa. B-leffojen erikoismies Michael Ironsidekin on mukana kuvioissa.
Murhaajan sinetti voisi olla ok leffa, jos se olisi tehty 50 vuotta aiemmin. Silloin siinä voisi olla jotain omaperäistä. Tosin tällöinkin oltaisiin tilanteessa, jossa näyttelijäkaarti täytyisi vaihtaa esimerkiksi joukkoon harmaita hiiriä. Harmauden ja vikinän määrä nääs vähenisi. Lopulta käteen julman miehen teoista ei jää mitään. Vain tunne, joka on lähes yhtä tyhjä kuin katse Andrew McCarthyn kasvoilla.
