Pieni tapahtuma saattaa yhteen psykiatri Mark Powellin (Jeff Bridges) ja skitsofreenisen potilaan (Kevin Spacey), joka sanoo olevansa avaruusolento planeetalta K-PAX. Ilmiselvää on että hän elää fantasiamaailmassa, mutta hänen tietonsa astrofysiikasta ovat suunnattomat ja hän käyttää nimeä Prot, näkee UV-valossa ja sietää suunnattomia määriä lääkitystä. Hän vaikuttaa potilaisiin ja maaninen Howie (David Patrick Kelly) muuttuu, kuten myös Ernie (Saul Williams) ja Doris (Celia Weston). Tohtori Powell tutkii potilaan historiaa, joskin hänen avioliittonsa Rachelin (Mary McCormack) kanssa uhkaa rakoilla.
Kliinisen metallisen hohtava K-PAX ei ole mikään kauhuleffa, eikä myöskään komedia. Se on varsin vakava draama mielisairauden vaikutuksesta ympäristöön. Juoni kieputtelee mystisen draaman ja henkilökohtaisen odysseian välillä ja vaikka loppuratkaisu heittää hieman valoa mysteeriin voi katsoja silti tehdä omat ratkaisunsa tilanteesta.
Jeff Bridgesin rauhallinen, leppoisa olemus on uskottava lääkärille, mikä harvinaista kyllä elokuvavirkaveljistään poiketen ei ole kammottava. Kyseessä on ponnisteleva ammattilainen jonka avioliiton ongelmat ovat todellisia ja joka on tehnyt virheitä elämässään. Ne ovat sellaisia jotka vaikuttavat harvinaisen tarkoituksettomilta.
Kevin Spacey toimittaa vakaan, tehokkaan ja lämpimän tukisuorituksen Protina, jonka tiedot hämmästyttävät nerokkaita tiedemiehiä. Mysteeri pysyy yllä ja Spaceyn olemus on kaikilla tavoilla harmiton. Suoritus on tehokas ja hyvä osoitus Spaceyn ammattitaidosta, mutta mitään maailmaa mullistavaa työtä ei ole luvassa.
David Patrick Kellyn johdolla sivuhahmot ovat myös värikkäitä ja hyvin esitettyjä ja heidän omituisissa piirteissään ei liikaa viivytellä. Juoni on miellyttävästä jälkimausta huolimatta liian pitkäksi venytetty ja suuri käänne tapahtuu vasta lopussa mikä ei ole kovinkaan hyvin rytmitetty.
Miellyttävä ja lämminhenkinen tarina, missä on mukana myös hienoista messiaanivihjailua, mutta kokonaisuus on jokseenkin ylipitkä, vaikka Spaceyn ja Bridgesin suoritukset riittävätkin tarinan kannatteluun ja hienoja yksittäiskohtauksiakin on mukana.
