Tämä repliikki kiinnostutti minut katsomaan kyseistä nuorien suosimaa sarjaa. Olin alkuun hirveän vastahakoinen tätä sarjaa kohtaan, koska en huomannut aluksi mitään hauskaa siinä. Mutta kun näin episodin Phil Collins -darra, nauroin koko jakson ajan. Siitä lähtien olen pitänyt tästä komediasirkuksesta.
Hahmot ovat sarjan kiinnostavin osapuoli. Päähenkilö eli 31-vuotias tuttia pitelevä nuorempi komisario Kyösti Pöysti mutisee tuttinsa takaa nerouksiaan ja pidättelee rikollisia. Pöystin elämään kuuluu klassinen musiikki, videopelit ja pikaiset parisuhteet. Ylikomisario Repomies on vanhempaa poliisikuntaa, joka omaa vanhan kaliiberin taidot ja vetää lääkkeitä naamaan, kun alkaa puhumaan sekoja.
Muista hahmoista Helga ja Neponen ovat hahmoina realistisen oloisia. Helga on machomainen kova mimmi, joka kommentoi kaikesta roisilla sanoilla ja Neponen on tavallinen perus suomalainen, joka on naimisissa ja pitää Pöystiä nerona. Routalempi on sarjan kuuluisimmaksi hahmoksi noussut “jänniä” hokeva aseita rakastava sivustapuhuja. Juhani Kontiovaara on sarjan ärsyttävimmän hahmon leiman saanut aamu-tv:n juontaja, joka pitää Pöystiä kaverinaan.
Rikollisia pidetään sarjassa liian ylimaanisina ja perussuomalaisina, perusongelmineen. Jokaista rikollisuutta joko mollataan tai annetaan sille päälle yhteiskunnallisia viitteitä, tyylikkään satiirin mukaisena vivahteena. Pasila on onnistunut tässä lajissa lähes täydellisesti.
“Lääkkeet !”Sarjan käsikirjoittaja ja ohjaaja Atte Järvinen on antanut näyttelijöille melko hienot dialogit. Jani Volanen on sopiva ääni Kyöstille. Nopea äänenpainollisuus ja lähes ADHD’mainen puheripuli tekee hahmosta hyperaktiivisen version South Parkin Eric Cartmanista. Juho Milonoff hoitaa Routalemmen ja Neposen äänet hauskalla tavalla. Routalempi on Milonoffin bravuuri hahmo. Kari “Hissu” Hietalahti, konkari huumori-alalla on saanut sarjan sekavamman hahmon ääniroolin. Repomies on Hietalahtea parhaimmillaan.
“Suomalainen rikos on huonosti suunniteltu, toissijaisesta motiiveista tehty ja useimmiten sekä uhrin, että tekijän kannalta lähinnä vaivaannuttava kokemus. Poliisin tehtävä on hakea tekijä kotoa, solvata tätä, kunnes tämä murtuu itkuun ja siitä sitten pikku hiljaa paranee ihmisenä eikä enää ryssi.”