Lilja (Oksana Akinsjina) on 16- vuotias teinityttö joka elelee ”entisenä Neuvostoliittona” tunnetussa paskaläjässä betonikolhoosien, köyhyyden, kurjuuden ja elämän nurjan puolen keskellä. Äiti lähti Amerikkaan miesystävänsä kanssa ja jätti Liljan oman onnensa nojaan ja isästä ei ole koskaan mitään kuulunutkaan, joten Liljan ainoa ystävä ja lähimmäinen on Volodja (Artiom Bogutjarskij), häntä muutaman vuoden nuorempi poika ja heidän ainoa tapansa paeta käsittämättömän julmaa todellisuutta on haistella liimaa ja vedellä yskänlääkettä huiviin. Kunnes mukaan astuu Andrei (Pavel Ponomaryov), nuori ja komea herrasmies joka on ”aidosti kiinnostunut” Liljan auttamisesta ja haluaa hänet pois myymälävarkausten kierteestä oikeaan työhön.
Andrei on valmis lähettämään Liljan Ruotsiin töihin ja hän on pakahtua onnesta, vaikka Volodja joutuukin jäämään kotimaan kurjuuteen. Lilja astuu onnellisin mielin lentokoneeseen, mutta hänellä ei ole aavistustakaan minkälainen riistohelvetti häntä odottaa lännessä, tuolla paratiisissa missä asiat ovat aina hyvin…
Länsinaapurimme Lukas Moodysson on aikaisemmin tullut tunnetuksi lähinnä erinäisistä nuorisokuvauksista ja kovin leppoisista, elämänlämpöisistä pikkutarinoista. Näihin nuorisokuvauksiin verrattuna Lilja 4-everin kylmä inhorealismi on kuin märkä rätti kasvoihin. Elokuva ottaa yhden meidän aikakautemme suurimmista ja tulenaroimmista aiheista, lapsiprostituution ja muokkaa siitä inhottavan, kauhistuttavan, koskettavan ja traagisen mutta ennen kaikkea realistisen elokuvan, jonka näkemisen pitäisi allekirjoittaneen mielestä kuulua yleissivistykseen. Onhan tunnustettu tosiasia että esim. Tallinnan bordellien asiakkaista yli puolet on yksinomaan suomalaismiehiä.
Elokuvaa kannattelee suurimmilta osin Oksana Akinsjinan väkevä roolityö elokuvan nimiroolissa. Tytön riisto on aivan käsittämätöntä, ja hän joutuu elättämään sekä itsensä että ystävänsä Volodjan myymällä itseään nuorta lihaa metsästäville perversseille liikemiehille. Murrosiän temmellyksessä on vielä mieleltään suurimmalta osalta lapsi, joka haluaisi leikkiä ja rakennella majoja, mutta samaan aikaan pitäisi olla mahdollisimman kiihottava ja seksikäs ”asiakkaiden” silmissä. Paljon puhuu kohtaus, jossa tyttö joutuu yksinäisen miehen hyväksikäytettäväksi ja saa palkkioksi hampurilaisaterian.
Akinsjinan roolisuoritus on jotain aivan uskomatonta, kun ottaa huomioon että hän oli elokuvan kuvauksissa vain viidentoista. Eikä ollenkaan huono ole myöskään Bogutjarski Volodjana, ainoana jolle Lilja ei ole pelkkä objekti vaan aito ihminen. Myös saksalaisen hevipumppu Rammsteinin kipeähkö kappale Mein Herz Brennt saa aivan uuden merkityksen elokuvan katsomisen jälkeen. Vauhdikas teknomusiikki tukee muutenkin osaltaan elokuvan maailmankuvaa.
Lilja 4-everin katsomisen jälkeen on syystäkin pökerryksessä. Elokuva on erittäin depressiivinen ja julma, kyllä, mutten kuitenkaan suosittele sen väliin jättämistä sillä lapsiprostituutiokauppa on ongelma jolta kukaan ei voi sulkea silmiään ja elokuvan kertoma tarina ei ole ollenkaan harvinainen, ikävä kyllä. Jokaisen ihmisen pitäisi edes kerran elämänsä aikana katsoa tämä rumuudestaan huolimatta sairaalla tavalla kaunis mestariteos, ja pohtia vähän sen jälkeen. Epäilemättä, kyseessä on nyt yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Ei sille mitään voi, ruotsalaiset vaan osaa.
