2001 Maniacs herätti mielenkiintoni vajaa vuosi sitten. Jo pelkästään kansikuva/juliste sai minut kuolaamaan kultaa, kun siinä komeili itse herra Englund silmälapun kera. Mitään enempiä leffalta oli turha pyydellä. Korkeat panokset olivat asetettu, sillä Robert Englund sattuu olemaan yksi suurista suosikeistani. On pirun kiva nähdä mies välillä joissain muuallakin kuin Freddy Kruegerina.
Jotenkin sain katsottua leffan vasta viime kesänä, vaikka Night Visions -festari oli tarjonnut minulle mahdollisuuden jo aiemmin. Tiedä sitten miksi elokuva jäi silloin katsomatta, mutta nyt se on löytänyt tiensä elokuvakokoelmaani ja siitä olen hyvin ylpeä.
Koko homma starttaa mukavan letkeästi. Nuoret törttöilevät koulussa ennen loman alkua ja saavat opettajalta rästitehtäviä lomalle. Tehtävät kuitenkin unohtuvat pian, kun matka rantatalolle käynnistyy. Pojat törmäävät matkalla moniin kummallisuuksiin ennen saapumistaan pieneen tuppukylään, jossa Etelä-Valtion lippu nostaa päätään salossa. Kylän väki toivottaa pahaa aavistamattomat nuoret tervetulleeksi…
2001 Maniacs voisi olla paljon heikompi elokuva ilman Robert Englundia, joka tekee mainiota työtä kylän pormestarina. Englund paneutuu suurella antaumuksella rooliinsa ja pääsee samalla revittelemään oikeen kunnolla. Melkein Freddy Kruegermaisella tavalla homman kotiin hoitava Englund onkin elokuvan ehdoton taideteos.
Kylässä on jos jonkinlaista junttia, toinen toistaan sekopäisenpää porukkaa, joiden spurguörvellystä on kiva seurata. Varsinkin kitaristiduon laulua on mukava kuunneella, vaikka se alkaakin elokuvan hahmoja jossain vaiheessa rasittamaan. Kylän hullut tuovat mieleen Eli Rothin hahmot Cabin Feverissä ja varsinkin huoltoasemalla oleva työntekijä on kuin suoraan Rothin leffasta. Eli Rothista puheen ollen, miehen cameo-rooli leffassa on aika herkullinen pala kakkua, jota kuitenkin tarjoillaam liian vähän. Ehkä Rothin pojalla oli kiire omien projektiensa kanssa tai jotain, mutta miehen pärstä on piristävä ilmestys elokuvan alussa.
Letkeä meno on mukana koko leffan ajan, eikä ohjaaja edes yritä luoda mitään jännityksen tunnetta. Kun kuolema tulee, se myös tulee ja komeasti tuleekin. Splatter-efektit ovat viihdyttävän näköisiä ja niitä on todella paljon. Tapot ovat erittäin kekseliäitä. Uhkatilanteiden luonti, eli se ettei mitään jännitystä ennen kuolemaa ole, on omalla tavallaan leffan suuri heikkous. Nyt nuorten kohtalo ei ole minkään arvoinen, sitä vain katsoo, että olipa hieno splatter-kohtaus.
Oikealla asenteella 2001 Maniacs on mainio elokuva, joka on tehty puhtaasti viihdearvoiseksi. Leffa ei sovellu synkkien iltojen pelottajaksi. Joitain se saattaa ällöttää, mutta monia se taatusti vain naurattaa. Mutta se on hyvä, sillä se on sen tarkoitus. Nyt vain odottamaan jatko-osaa, 2001 Maniacs: Beverly Hellbillys, kun mukaan on saatu itse Rod Stewart.
nimimerkki: Tumppimies
