Oliver Twistin tunnettu tarina toimii ikivihreänä kuvauksena vihamielisen ympäristön hylkimästä mutta myös koviakin vaikeuksia kestävällä selviytymishalulla varustetusta yksilöstä, joka kohtaa kivikkoisella matkallaan kurjuuden sen lähes kaikissa ilmenemismuodoissaan.
Roman Polanski itse aikoinaan natsien keskitysleiriltä selvinneenä mutta siellä äitinsä menettäneenä pystyy varmastikin helposti samaistumaan Charles Dickensin luomaan hahmoon, joten ohjaajan tarttumiselle tarinaan on helposti ymmärrettävät syyt.
Orpopoika Oliver Twist joutuu selviytymään elämän laitapoluilla tehden hanttihommia rikkaille isottelijoille jotta saisi edes hieman voita leipänsä päälle. Orpokotiin hän ei enää paikan johtajan mielestä sovi, joten siirto on välttämätön. Lopulta kuitenkin Oliver pääsee lähtemään vaivihkaa omille teillensä ja päätyy lopulta osaksi ammattimaisten taskuvarkaiden kirjavaa joukkoa.
Moraaliset ristiriidat alkavat samalla hetkellä, kun monipuolisen joukon eri jäsenten todellinen luonne alkaa pyrkiä esiin vaarallisella tavalla. Porukan vetäjänä on vanha ja hiukan hurahtanut ukko, joka pitää salaista kätköään asunnon lattialautojen alla. Kaikkien muiden toimintaa hankaloittaa kuitenkin aggressiivinen ja temperamenttinen korsto, joka ei ole yhteishengessä mukana aivan niin kuin muut haluaisivat.
Parhaana filmatisointina aiheesta pidän edelleen Carol Reedin vuonna 1968 valmistunutta musikaalia Oliver!, joka ylittää muut elokuvaversiot yksityiskohtaisuudessaan ja värikkyydessään. Polanski keskittyy omassa elokuvassaan hiukan liikaa sen pelkkään nimihahmoon eikä luo sivuhahmoista yhtä dynaamisia kokonaisuuksia kuin Reed, mutta kamerankäytöllään ja erinomaisilla roolivalinnoillaan molemmat versiot seisovat samalla korkealla jalustalla.
Tarinassa tiivistyy miellyttävällä tavalla myös terve kapinahenki: Nuori Oliver kohtaa matkallaan yhä vaarallisemman oloisia auktoriteetteja, mutta ei alistu näin pompoteltavaksi, vaan toimii tilanteen mukaan joko käymällä fyysisesti öykkärin kimppuun tai hiukan rauhallisemmin sanomalla vain suorat sanat.
Sanontaan ”rikos ei kannata”, tarina suhtautuu hyvin mielenkiintoisella tavalla. Vaikka moralistien mielestä ei ole niin korrektia sanoa, niin tottahan se on, että monesti tulee vastaan tapauksia, jolloin rikos kannattaa, kuten tämäkin kertomus todistaa. Oliver kuitenkin tiedostaa, että varastaminen on vakava asia, joten mustavalkoisuuteen ei sorruta.
Harhaileva elämä aiheuttaa varsinkin nuorelle Oliverille suurta kärsimystä, mutta toisaalta se antaa myös arvokkaita elämänopetuksia, joita tuskin saisi kykkimällä sisällä missään hienohelmojen kartanoissa. Nuhjuiset taskuvarkaatkin siis pystyvät olemaan huomattavan älykkäitä ja tärkeitä ihmisiä, kukin omalla tavallaan tietenkin.
Parhaimmillaan tämäkin Oliver Twist on kohtauksissa, joissa köyhyys pääsee käsiksi rikkauteen ja syrjitty pääsee käsiksi syrjijään. Jo melkein pari vuosisataa vanha kertomus on liikuttavuudessaan edelleen merkityksellinen ja tähän toivoisi nykypäivän nuorien ja vähän vanhempienkin lasten tutustuvan. Parempi tutkia vanhaa kuin uutta, puoliteholla toimivaa pinnallisempaa fiktiota. Polanski kertoo kaiken vieläpä upeasti sommiteltujen otosten kautta.
