Vaikka yleensä minulla ei ole väliä, että tiedänkö elokuvasta kuinka paljon ennen katsomista, sillä ei mitkään spoilerit niin hirveästi pelota. Rickyn kohdalla olen kuitenkin kiitollinen, että en mennyt urkkimaan leffan tietoja aikaisemmin. Olisin mennyt pilaamaan hyvän yllätyksen ja rankka WTF-kokemus olisi voinut jäädä väliin. Yritän siis tässä arvostelussani kertoa elokuvasta niin, ettei elokuvaelämys menisi pilalle.
Ricky on hyvin jännä elokuva. Se alkaa Ken Loachin ja Mike Leighin töitä muistuttavana työläisdraamana, jossa kaksi alempaan keskiluokkaan kuuluvaa tehdastyöläistä rakastuvat. Sitten elokuvaan alkaa tulla fantasiaelementtejä ja homma muistuttaa kivaa satua. Toisaalta Ricky omaa myös kauhuelementtejä ja sen unenomainen visio sisältää niin paljon keveytä kuin myös painajaismaisuutta.
Tuottelias ranskalaisohjaaja François Ozon osaa kyllä asiansa ja teknisesti Ricky on varsin onnistunut elokuva. Näyttelijät hoitavat hommansa moiteettomasti. Alexandra Lamy on hyvä lapsistaan välittävänä Katiena, Sergi López vakuuttava isyyttä pelkäävänä Pacona ja Mélusine Mayance kovapäisenä Lisa-tyttönä tekee huiman lapsiroolin. Myös vasta noin kaksivuotinen Arthur Peyret on varsin liikuttava Ricky-vauvana. Kuvaus on laadukasta työtä tallentaen filmille varsin kauniita hetkiä ja melodramaattinen musiikki on juuri tunnelmaan sopivaa välillä ihan parodiaksi asti. Vaikka leffa muuttaa genreään varsin radikaalisti, niin se on tehty kuitenkin sen verran hienovaraisesti, että Ricky tuntuu ihan ehjältä kokonaisuudelta.
Ankean realismin ja siirappisen söpöyden rajamailla seikkaileva Ricky ei varmasti ole kaikkien makuun. Hitaasti etenevä tunteikas draama kohtaa kieli poskella tehdyn komedian, jossa on runsaasti parodisia elementtejä. Fantasia-ainekset sekoittavat soppaa juuri sopivasti ja katsoja on ihan hämillään. Kaverini mielestä tämä on ihan älytön pläjäys, mutta minä jotenkin pidän tästä. Vaikka lopun vetistelyjä on pahasti venytetty, niin pätkä on varsin viihdyttävä. Se käsittelee perhearvoja, äidin ja isän roolien merkitystä, uusperheen arkea ja vanhempien lapsiinsa kohdistuvaa rakkautta omalla erikoisella tavallaan. Moni varmasti ajattelee katsovansa jotain pilaantunutta sillisalaattia, mutta monet lähtevät varmasti myös tukemaan näkemäänsä. Ricky jättää omituisen olon, mutta kokonaisuus on kerta kaikkiaan ainakin piristävä.
