Entisajan Hollywoodissa arvostettiin triple threat -tähtiä; esiintyviä taiteilijoita jotka taitoivat sekä näyttelemisen, laulamisen että tanssimisen. Nykypäivän Hollywoodissa monet tavoittelevat samaa titteliä, uusimpana laulajatar Christina Aguilera, joka tekee esikoisroolinsa elokuvassa Burleski.
Ali (Aguilera) on kaunis neitokainen, joka on juuttunut tarjoilijaksi tylsään pikkukylään Iowaan. Eräs kaunis päivä Ali pakkaa kimpsunsa ja lähtee koittamaan siipiään tähtien kotiseudulle Los Angelesiin. Losissa Ali taistelee tarjoilijan paikan itselleen sukkanauhojen ja korsettien suojapaikasta, Burlesque-nimiseltä klubilta, ja samalla muuttaa asumaan komean baarimikon, Jackin (Cam Gigandet) luokse. Ali haluaisi oikeasti Burlesquen lavalle esiintymään, mutta klubin omistaja Tess (Cher) ei usko typyn kykyihin. Kovapäinen tyttö saa kuitenkin vängättyä itsensä lavalle tanssimaan, ja päätyy puolivahingossa myös laulaa luikauttamaan, mitä Burlesquessa ei ole ennen tähty. Ja siitähän se show räjähtääkin. Yleisö saapuu sankoin joukoin katsomaan suurikeuhkoista laululintua ja tämä muita suuria suloja, ja rahavaikeuksissa taisteleva klubi alkaa taas nähdä valoa tunnelin päässä.
Kuulostaako tutulta? Niinpä, sama tarina on nähty useita kertoja ennenkin kaikenlaisissa coyote uglyeissa ja showgirlseissä. Eikä kliseet tähän lopu. Burleskissa on myös komea lihaskimppuheppu, jonka lakanoihin pääsy on pienoisen työn takia, vaan ei mahdotonta, on klubin suosituin tanssitypy (Kristen Bell) joka katkerana koittaa tuhota Alin urakiidon, on ahne bisnesjuppi (Eric Dane), joka haluaa ostaa rahaongelmaisen klubin, on big mama Tessin homo apulainen Sean (Stanley Tucci, täsmälleen samassa roolissa kuin Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvassa), johon jokainen nainen voi luottaa kun tyhmät heteromiehet pettävät. Itsestäänselvä tarina on kuorrutettu muodokkailla naisilla ja paljailla pinnoilla, enemmän tai vähemmän seksuaalisella vihjailulla, puuhkilla, push-upeilla, stilettokoroilla ja verkkosukkiksilla.
Pääosissa nähdään laulajadiivat Cher ja Christina Aguilera, sekä Aguileran tytöt, oikea ja vasen E-kuppi. Plastiikkakirurgien veitsiä useasti tylsistyttänyt Cher on ikäisekseen timmissä kunnossa, mutta kasvoissa ei liiku enää kuin tekoripset. Kuolioon leikellyssä naamassa on silti rutkasti enemmän karismaa kuin Aguilerassa, jonka koiranpentukatsenäytteleminen muistuttaa kollega Britney Spearsin suoritusta Briitun esikoispitkässä, Crossroadsissa. Musikaalisesti Aguileraa on kyllä siunattu komealla äänellä, mutta näyttelemisessä suurimpia saavutuksia on kyky kävellä 15 cm:n koroilla selkä kaarella peppua keikuttaen, samalla kun E-tytöt heiluvat ylpeinä kameran linssissä. Huvittavan överiksi lyödyt kaula-aukot, push-upit ja läpinäkyvät paidat ilman liivejä tuovat elokuvaan täysin omanlaistaan huumoria. Jännitystä puolestaan leffaan voi lisätä pelillä “Koska Chrisseltä vilahtaa?”
Monet musikaalinumerot ovat varsin komeita, näyttäviin pukuihin, maskeeraukseen ja valoesityksiin on panostettu. Joskin shownumeroiden aikana klubin tilantuntu ja resurssit heittävät realistisuudessaan täyttä häränpyllyä, mutta onko sillä viihde-elokuvassa nyt niin väliä. Epäuskottava tarina on muutenkin.
Burleski lainaa häpeilemättä kabareemusikaalien big mamalta, Cabaretilta. Cabaret’n Kit Kat -klubille toivotetaan sisään Willkommen-esityksellä, Burlesque-klubille Welcome to Burlesquella. Cabaret’ssa klubin isäntänä toimii punahuulinen Joel Grey, Burleskissa kajaalisilmäinen Alan Cumming. Mutta siinä missä Cabaret oli tematiikaltaan ja ajankuvaukseltaan kiehtova ja Liza Minelli upean karismaattinen, Burleski on typerä ja Christina Aguilera näyttelijänä kiusaannuttavan huono.
