Paljon on maailma muuttunut reilussa neljässäkymmenessä vuodessa. Vuonna 1964 Alfred Hitchcockin Linnut nappasi itselleen Oscar-ehdokkuuden parhaista erikoisefekteistä ja tänä päivänä ko. leffan efektit ovat tekijä, joka on pudottaa koko trillerin maahan kesken lennon. Vuonna 1964 linnuista voitiin maalailla uhkakuvia ja nykyään snagarin kulmilla pelätään tosissaan kaupunkilokkien kostoa…
Lintujen asetelma on silti vähintäänkin legendaarinen ja lukuisia myöhempiä mestariteoksia inspiroinut: tavallisesta ja jokapäiväisestä, jopa kauniista ja vapautta symboloivasta, asiasta (eli linnuista) on tehty elokuvan mystinen vihollinen, joka pistää maailmanherra ihmisen hetkeksi polvilleen. Hienoimmat hetkensä Hitchcockin yksi ristiriitaisimmista tekeleistä repiikin hiljaisuudentäytteisistä ja yllättävän mieleenpainuvista kuvista. Ei musiikkia, korkeintaan pari lokinrääkäisyä ja lauma lintuja istumassa paikallaan. Jokainen liikahdus vaikuttaa jotenkin uhkaavalta ja kamera tallentaa fiiliksen loistokkaasti. Sen sijaan koomisuuden puolelle lipsuvilla veriefekteillä tai tuolloisen maailman aikaisilla säikyttelyillä ei pojoja kerätä.
Linnut on vanha kunnon (psykologinen) jännäri, josta monet ovat napsineet vaikutteita. Suorastaan hämmästyttää tajuta näin lapsuusvuosien jälkeisellä uusintakiekalla kuinka reilusti esim. Shyamalan kumartaa (idoliohjaajansa ja juuri) Lintujenkin jännityselementtien suuntaan Signs-leffassaan. Toisaalta Lintujen ajan runnomat kauhisteluyritykset, henkihahmojen auttamaton ohkaisuus (kova miessankari, kolme onnetonta naisrukkaa, joista blondi on kaunein ja kiljuu kovaa, harmaahapsi on elämän koetteleva äitihahmo ja mustahiuksinen tukee taustalla) sekä muutama hauska moka (esim. tulipalon erilaisuus riippuen kuvakulmasta) näkyvät ja jopa naurattavat hetkittäin. Silti on turha mennä väittämään etteikö Linnut olisi enemmän kuin jees leffa. Näyttelijät ovat suoraan mainosfilmistä mukaan tempaistusta Tippi Hedrenistä lähtien kondiksessa ja vetävät aikansa ”luonnonmullistustrilleriä” naama irvessä. Hitch ohjailee ja vetää pari sulkaa hattuunsa. Ei siis aihetta nokankoputteluun.
