Sylvester Stallone on haastatteluissa sanonut haluavansa viedä jonkun roolin alusta loppuun ja nyt hän sen tekee kun Rocky-saaga saa kuudennen ja päättävän osan: Rocky Balboa. Rocky on perustanut oman ravintolan ja elää elämäänsä rauhallisissa merkeissä vanhojen tuttujen naamojen ympärillä kaivaten edesmennyttä vaimoaan Adrianea, jonka mukaan hän on ravintolankin nimennyt. Veri alkaa kuitenkin vetämään takaisin kehää kohti ja Rocky hankkii uudelleen nyrkkeilylisenssin voidakseen otella pienissä paikallismatseissa. Hallitseva raskaansarjanmestari Mason Dixon (Antonio Tarver) managereineen kuitenkin huomaavat kultasuonen ja päättävät järjestää näytösottelun, jossa suvereenimestari kohtaa vanhan legendan. Treenaus voi alkaa… ”Lets make some bombs!”
Mielestäni elokuva on hyvin toteutettu ja onnistunut tuotos, mutta ikään kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Vanhan muistelua ja vanhoissa paikoissa vierailua on sekoitettu mukavasti uusien kuvioiden sekaan, mutta henk. koht. jäin vieläkin enemmän kaipaamaan nostalgian tuomaa huumaa. Itse elokuvan huipentava näytösottelu on upeasti kuvattu ja katsoja saadaan todella elämään koko matsin ajan Rockyn hengessä mukana, itsekin tuli pari kertaa hurrattua ja nyrkkejä puristeltua.
Onneksi hieno tarina sai vielä tämän viimeisen osan, joka päätti sen kunnialla. Jotain jäi puuttumaan, mutta en jaksa valittaakaan, koska sarjana Rocky-leffat kuuluvat elokuvahistoriaan ja ne tullaan muistamaan vielä pitkään. Kiitos!
