Aladdin oli jo valmistuessaan oikea klassikko. Hieno elokuva, jolla pesee lattioita useimmilla nykypäivän piirrosleffoilla. Ja menestyvät leffathan saavat aina jatko-osansa. Niin kävi myös Aladdinin kohdalla.
Tutut hahmot Aladdin, Jasmine, Lampunhenki ja tietysti lentävä matto ovat taas menossa mukana, kun ykkösosassa taikalampun vangiksi jäänyt velho Jafar pääsee uuden hahmon Abis Malin ansiosta vapaaksi vankilastaan ja haluaa sitten kostaa Aladdinille. Niin… siinä se juoni tulikin pikaisesti selvitettyä. Yhtään tuon kummempi tarina ei ole Aladdinin pikaisessa jatko-osassa Jafarin paluu.
Jafarin paluu on hienon Aladdin-trilogian kiistatta heikoin osa. Juoni on ohut kuin parranhaiven ja uusia hahmoja on ällistyttävän vähän. Rosvo Abis Mal on mielestäni onnistunein uutuus hahmojen joukossa. Mitään kummia juonenkäänteitä ei ole ja loppuratkaisukin jää jokseenkin ilmeettömäksi. Piirretyille leffoille ovat ominaisia laulut, vaikka meikäläisen mieleen ne eivät ole ikinä olleet. Jafarin paluu on kaikin puolin karkea pettymys, sillä lähtökohdat leffaan Aladdinin lopusta olivat varsin hyvät. Hienoinen hosuminen on vienyt stoorista kaiken idean.
Jafarin paluu saa minulta jopa näinkin hyvät pointsit sillä animaatio on loistavaa. Hahmot ovat edelleen luontevia ja hauskoja. Henki on yhä hauskin ja Jafar hienoin. Eikä saa jättää pois laskuista sulttaanin henkivartijoiden pääpiiskuria. Kenties hienoin Disney-hahmo koskaan. Jafarin paluu kannattaa kyllä katsoa. Vaikka juoni on jokseenkin pahvinen, vauhtia ja miksei jännitystäkin löytyy kiitettävästi. Silti Jafarin paluu jää ikävän paljon keskitason alapuolelle.
nimimerkki: Movie Myers
