Star Wars ei ole ikinä ollut oikein minun juttu, vaikka onkin kiehtonut lähinnä tiettyjen hahmojen ansiosta. Kyseisestä elokuvasta onkin jo tehty sen verran monta arvostelua, että hankala tässä on tuoda mitään uutta esille, mutta saahan sitä yrittää.
Kymmenen vuotta on kulunut viime uhkasta ja Padmé Amidala (Natalie Portman) on noussut Galaktisen tasavallan senaattoriksi. Valitettavasti kreivi Dookun (Christopher Lee) johtama separatistijärjestö haluavaa eroon Amidalasta ja yrittävät salamurhata hänet. Ja koska Jedejä ei ole tarpeeksi päättää kansleri Palpatine (Ian McDiarmid) turvautua Jango Fettin (Temuera Morrison) apuun, joka lupaa klooniarmeijansa hoidella uhkan. Samalla Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) jatkaa nuoren ja lupaavan Jedin Anakin Skywalkerin (Hayden Christensen) opastamista, samalla kun he yrittävät suojella Amidalaa.
Paperilla juoni kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Siltikin sen toteutus ontuu aika pahasti. Itse elokuva ei oikein tarjoa mitään muuta kuin erikoistehosteita ja ripauksen Anakinia. Muistuttaa hyvin pitkälti mitä erityisesti 2010-luvulla on totuttu näkemään, visuaalisuutta ilman sen kummallisempaa juonta. Toiminta ei varmasti ole ollut se pääasia kyseisessä elokuvassa, vaan kielletty rakkaus, joka ei pahemmin kovin uskottavalta vaikuttanut. Eipä pahemmin Christensenin ja Portmanin välillä tuntunut olevan ihmeempää kemiaa, tai sitten se vain oli jäätävä suhde. Oikeastaan muidenkin hahmojen välille ei saatu kummoista kemiaa aikaan, jotta draamaosuudet olisivat olleet vähänkään mielenkiintoisempia. Hahmot ja ympäristö muutenkin vaikutti liikaa oikean maailman kopioinnilta. Iglu keskellä aavikkoa ja erityisesti ”death sticks” aiheutti enemmän huvittuneisuutta.
Itse vähäinen toimintakin on aika heikkoa. Takaa-ajoa löytyy ja tärkeät ja pakolliset valomiekkataistelut, mutta nekin oli tärkeiden hahmojen välillä aika säälittävää ilman mitään yritystäkään. Olisihan sitä odottanut parempaa taistelua edes kreivi Dookun ja Obi-Wanin välille saati Dookun ja Yodan.
En ole aivan varma yrittikö George Lucas olla liian taiteellinen elokuvansa suhteen, vai ei yksinkertaisesti osannut hyödyntää aikaisempaa menestystä yrittämällä uudistaa liikaa. Siitä huolimatta ainoat positiiviset seikat elokuvasta jotka jäivät mieleen oli musiikki ja ajoittain hyvin kuvatut maisemaotokset, sekä Ewan McGregor Obi-Wanin roolissa. Musiikki oikeastaan sekin oli hyvää vasta lopputekstien aikana, sillä niiden sijoittelu elokuvan varsinaisena aikana eri kohtiin tuntui jotenkin epäloogiselta.
Kokonaisuutena aika ala-arvoinen ison budjetin teos. Kestoltaankin se olisi saanut olla hieman lyhyempi, mutta sekään ei olisi auttanut, sillä Lucasin käsikirjoitus ja ohjaus vei tätä teosta pahasti suohon, ettei sitä saada hinaamallakaan ylös.
