Italialaiset leffat ovat sitten mukavia. Niiden keskusteluissa kun on sitä puhdasta temperamenttia, juuri niin kuin maanmiehissään ja -naisissaan. Ja kun tästä revitään vielä irti huumoria, niin ei tämäkään saapas-leffa tuota pettymystä.
Nykyään rikolliset ovat niin pahoja. Ennen sitä sentään osattiin olla kunnollisia ja sivistyneitä, ja tunnettiin jopa lainkiemurat ja kaikki. Esim. kuten tässäkin leffassa. Eli siis, pikkuinen varas-poppoo haistaa uuden keikan kun yksi (Gassman) heistä saa vihiä suurista ja ennen kaikkea helpoista summista kahisevaa. Kohteena on panttilainaamon mummeli eli kassakaappi. Aluksi homma näyttää ihan helpolta nakilta, mutta sitten bisneksiä tulevat sotkemaan kaikenmaailman sattumat maan ja taivaan väliltä.
Juoni on mehevän monipuolinen ja päähenkilöt, joita on juuri niin passeli lössikin kasassa että katsoja osaa varmasti tunnistaa heidät poliisin rekistereistä milloin vaan, ovat hyvin kirjoitettuja, persoonallisia yksilöitä, joita asiansa osaavat näyttelijät tulkitsevat vallan mainiosti. Myös kerroksia muodostava, nykyään jo puhki kulutettu, juonenkuljetustyyli rullaa tässä tapauksessa hyvin, ehkäpä juuri henkilöhahmojensa takia. Ja musiikkikin on pirteää niin monin eri tavoin, että aamu-unisinkin katsoja siinä virkistyy.
Huippuviihdyttävät 102 minuuttia tuntuvat pikemminkin yli kaksi tuntiselta sessionilta, elikkäs sisältöä leffasta löytyy. Italialaiset näemmä taitavat tiivistämisen jalon taidon tiivistämättä lopulta oikeastaan mitään. Hmmm…illuusioita. Jännää. Lopussa käteen jää veri viihdyttävä pätkä, josta tulee varmasti maha täyteen.
P.S. Kuvissa mukana myös aloitteleva ihana italialainen, Claudia Cardinale.
nimimerkki: Sappy
