Irlannin synkkästä lähimenneisyyttä tuntuu löytyvän leffoja useammasta näkökulmasta. Joku aika takaperin katsomani Suljetun maailman pojat käsitteli 30-luvun irlantilaista pappien vetämää poikakotia. Magdalene Sisters käsittelee syntisten nuorten naisten kasvatuskotia, jota nunnat ylläpitävät. Yhteistä näille molemmille laitoksille on se että kuri on kova ja herran nuhteessa on pysyttävä.
Magdalene Sistersin päähenkilöinä on kolme nuorta naista, joilla on jokaisella oma syynsä miksi he ovat päätynyt laitokseen. Yksi on joutunut serkkunsa raiskaamaksi ja on näin ollen syntinen. Tuntuu ihan käsittämättömältä, vaikka eihän tässä tytössä se syy ollut. Toinen tyttö on kaunis ja ulkomuodoltaan yleisesti poikia miellyttävä, tämä joutuu laitokseen että ei härnäisi olemuksellaan uroita. Kolmas saa äpärälapsen, jolle isovanhemmat järkkäävät pakkoadoption. Kun lapsi on viety pois niin ei muuta kuin tyttö katoliseen kasvatuslaitokseen, joka toimii pesulana ja tekee sillä tiliään.
Tässäpä jälleen pläjäys joka synnyttää inhon auktoriteetteja kohtaan. Herran nimeen on hyvä kurittaa ja puhdistaa sieluja. Jotenkin tämä irkkumeininki alkaa etomaan vaikka hyviä ralleja ja täyteläistä olutta saarimaan poppoo väsääkin. Pläjäys perustuu tositapahtumiin ja on melko realistisen oloinen kuvaus. Kun päähenkilöitä on kourallinen se saa aikaan sopivaa vaihtelua ja jokaisen aivoituksiin pääsee kiinni sopivasti. Muu porukka jää hiukan vieraammaksi, mutta ydinjoukko tulee tosiaan tutuksi. Kyllä näitä poika- ja tyttökotileffoja voi ihan verrata vankilakuvauksiin, jotka jotenkin ovat hyvä aihe tehdä loistavia ja koskettavia leffoja. Varsinkin kun asioilla on todellisuuspohja olemassa niin koskettavuutta löytyy kaksinverroin.
Venice Film Festivalin paras leffa, toimiva pläjäys, joskaan ei mielestäni ihan täyttä viittä pointsia kuten useampi media DVD:n kannessa täräyttää.
